Pahinta on varmaan se, jos jää ihan yksin, Maikkulan yhtenäiskoulun kahdeksasluokkalaiset Pauliina Ojakangas ja Oona Tahvanainen pohtivat, kun heiltä kysyy nuorten syrjäytymisestä.
Pauliina ja Oona ovat huomanneet yksin olevia oppilaita omassa koulussaan. He tietävät, että pitäisi mennä juttelemaan heidän kanssaan. Siihen on kuitenkin aika iso kynnys.
– Tulee helposti nolo olo, kun ei oikein tunne toista, eikä tiedä mistä puhua. Pahinta on se, jos toinen ei sitten vastaa mitään, Pauliina toteaa.
Voi olla, että syrjään porukoista jäänyt nuori voi luulla, että toinen tulee vaan vitsillä puhumaan. Silti kannattaa yrittää.
– Jokaisen pitäisi kuitenkin puhua jollekin, vaikka sisarukselle tai edes yhdelle kaverille, muuten voi masentua.
Tyttöjen kokemuksen mukaan aikuisten pitäisi huomioida paremmin yksin jääneet nuoret. Jos omalla lapsella ei käy ollenkaan kavereita kotona, jokin on vinossa. Opettajien tulisi myös puuttua asiaan ja kannustaa oppilaita juttelemaan syrjään vetäytyneillekin.
Pauliinan ja Oonan mielestä nuorten pitäisi viettää aikaa isoissa porukoissa, niin että kaikki ovat kavereita keskenään. Varsinkin tytöillä on usein juuri ne tietyt kaverit, joiden kanssa vietetään aikaa. Pojat taas liikkuvat enemmän porukoissa.
– Kukaan ei jaksa aina osallistua kaikkeen, mutta isosta ryhmästä löytyisi aina joku kaveri, he uskovat.
ELSI SALOVAARA
Elämä edessä -yhteisvastuuilta tiistaina 19.4. kello 18 Maikkulan kappelissa.Illassa kuullaan nuorten kirjoittamia tekstejä ja ajatuksia syrjäytymisestä sekä nuorten esittämää musiikkia. Tilaisuudessa on myynnissä arpoja Yhteisvastuun hyväksi. Lisäksi iltapala, josta voi maksaa vapaaehtoisen maksun Yhteisvastuukeräykselle.