Keskusteluapua arjen ongelmiin

20.4.16

Hyvinvointineuvolassa toimivien asiantuntijoiden joukko on saanut Kiimingissä vahvistusta: asiakkaiden tavattavissa ovat nyt myös diakoniatyöntekijä ja pappi.
   Seurakunnan työntekijät tarjoavat keskusteluapua joka kuukauden viimeisenä torstaina.
   – Ongelmien ja murheiden kanssa odotetaan usein turhankin pitkään ja tilanne saattaa kriisiytyä. Toivomme, että tänne uskalletaan tulla jo aiemmin. Murheita voi jakaa jo silloin, kun ne ovat vielä pieniä, kannustavat diakoniatyöntekijä Erja Haho ja vs. kappalainen Harri Isopahkala.

Rinnalla kulkemisen
asiantuntemusta

– Mikä tahansa perhe-elämään, tunne-elämään tai elämänarvoihin liittyvä asia mieltä askarruttaakin, meille voi varata ajan. Keskusteluapua on tarjolla myös esimerkiksi luopumiseen ja sairastumiseen liittyvissä kysymyksissä – ylipäätään kaikissa elämän kriiseissä, Haho listaa.
   – Meillä on rinnalla kulkemisen asiantuntemusta, Isopahkala jatkaa.
   – Kyllähän netistä tietoa ja vastauksia löytyy, mutta ei se ole sama kuin jutella kasvokkain, Haho miettii.
   Hyvinvointineuvolassa halutaan auttaa lapsiperheitä selviämään paremmin arjesta.
   Yhteiskunta luo perheille monenlaisia paineita, Haho on huomannut.
   – Hyvä asia on, että ongelmista ja pahasta olosta puhutaan ääneen herkemmin kuin ennen.
   Hyvinvointineuvolassa tehdään ennaltaehkäisevää työtä. Neuvolan terveydenhoitajat, perhetyöntekijät, mielenterveystyöntekijät, psykologi tai esimerkiksi perheterapeutti voivat ohjata neuvolan asiakkaita seurakunnan työntekijöiden juttusille, jos huomaavat, että jollakulla on tarvetta keskusteluun.
   – On hienoa, jos seurakunnan läsnäolo voi olla yksi kanava kohdata ja auttaa lapsiperheitä, Isopahkala sanoo.
   Haho ja Isopahkala pitävät mainiona, että saman katon alla on monia perhettä auttamaan kykeneviä toimijoita.  Apua ei tarvitse etsiä ympäri pitäjää, juttelemaan voi poiketa vaikka neuvolakäynnillä.
   Haho ja Isopahkala kokevat, että seurakunnan ottaminen mukaan hyvinvointineuvolan toimijaksi viestii myös arvostuksesta.
   – Seurakunnan perhetyötä ei aina ole huomattu eikä arvostettu. Nyt seurakunta on otettu aidosti kumppaniksi, emme ole enää ”vain” kolmatta sektoria.

Vanhemmuuteen
tarvitaan tukea

Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo toivoi viime vuonna lehtijutussa kirkolle lapsiperheiden auttamisen mallia, jossa perheitä kriiseissä auttava verkosto muodostettaisiin kirkon perheneuvonnan ja järjestöjen yhteistyönä esimerkiksi neuvolatoiminnan ympärille.
   Projektipäällikkö Raija Meriläinen otti ajatuksesta kopin ja lähti kehittämään monialaista perhekeskustoimintaa Kiimingin ja Kaakkurin suuralueiden hyvinvointineuvoloihin.
   Päiväkodin johtajana perheiden arkea 40 vuotta seuranneena hän on huomannut, kuinka vanhemmuuteen ja lapsiperheen arkeen tarvitaan entistä enemmän tukea.
   – Joka perheellä on joskus huolia, hankaluuksia tai mietittävää. Silloin palvelujen pitää olla mahdollisimman helposti saavutettavissa, sanoo Meriläinen.
   Hän vetää yhtä sosiaali- ja terveysministeriön rahoittaman Pohjois-Suomen Lasten Kaste -hankeen osakokonaisuutta.
   Hankkeen tavoitteena on edistää lasten, nuorten ja lapsiperheiden hyvinvointia moniammatillisella yhteistyöllä.
   – Seurakunnat oli luonteva ottaa osaksi lapsiperheiden hyvinvointia edistävää tiimiä, sillä niiden kanssa on tehty yhteistyötä vanhemmuuteen kasvamisessa jo pitkään. Seurakunnat ovat mukana esimerkiksi perhevalmennuksessa, johon vanhemmat osallistuvat kun perheeseen on tulossa vauva.
   Perhekeskustoimintaa on pilotoitu Kaakkurissa ja Kiimingissä Oulun kaupungin, seurakuntien ja järjestöjen kesken.
   – Auttaminen on parhaimmillaan juuri tällaista rajatonta yhteistyötä ja varhaista tukea. Kaakkurissa neuvolan terveydenhoitaja ja seurakunnan perhetyötä tekevä pappi tai diakoniatyöntekijä ovat käyneet yhdessä kotikäynneilläkin, Meriläinen kertoo.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 14/2016