Kun Ilmari Juutilainen ajattelee isänmaataan, se hahmottuu pitkälti luonnon kautta. Oulun luonnonsuojelijoissa toimivalle miehelle tulevat ensiksi mieleen metsät, järvet ja erilaiset luontotyypit.
– Kyllä suomalaiset ovat yhä aika pitkälti luontoihmisiä. Kesämökit pitävät yllä kaupunkilaistenkin luontosuhdetta.
Juutilainenkin vierailee kesäisin kolmella sukulaismökillä kotiseudulla Savossa sekä Yli-Iissä. Silloin maastossa tulee käytyä päivittäin.
Alkuperäisen oloiseen luontoon pääseminen on Juutilaiselle tärkeää. Hänen mielestään Suomessa pitäisi suojella lisää luonnontilaista metsää.
– Nykyään on hankala löytää metsää, jossa on monenikäistä puustoa.
Talvisin Ilmari Juutilainen kertoo tekevänsä enemmän tutkimusretkityyppisiä päiväretkiä.
– Minulla on listallani monta hyvää retkikohdetta, mutta menee varmaan vuosia, ennen kuin ehdin käydä niissä kaikissa, hän naurahtaa.
Jokamiehen oikeutena tunnettu lupa leiriytyä maastossa ja poimia marjoja ja sieniä on suomalainen erikoisuus, joka pitää ehdottomasti säilyttää. Luontosuhdetta voi pitää yllä, vaikka asuisi kaupungissa kerrostalossa.
– Esimerkiksi Oulun luonnonsuojelijat järjestää opastettuja retkiä, joilla voidaan tutustua vaikkapa eri sienilajeihin. Retkikerhomme teki huippuvuosina jopa satakunta retkeä vuodessa.
Kohti kohtuullisempaa
elämäntapaa
Suomalaisessa yhteiskunnassa puhutaan Ilmari Juutilaisen mukaan liikaa taloudesta, vaikka ykkösprioriteetin pitäisi olla ihmisten ja luonnon hyvinvointi.
– Luonnonvarojen kulutus on uhka luonnon säilymiselle. Meidän pitäisi suosia kohtuullisempaa elämäntapaa. Eduskunnan suunnalta pitäisi tulla ohjausta malliin, joka ei perustu jatkuvaan talouskasvuun.
Hän antaa kiitosta kotimaiselle ruoantuotannolle siitä, että se ottaa luonnon hyvin huomioon.
– Kotimaista ruokaa kannattaa syödä. Meidän pitäisikin pyrkiä mahdollisimman suureen omavaraisuuteen ruoantuotannon suhteen.
Juutilainen kokee suomalaisen luonnon niin pitkälti omakseen, ettei hän kaipaa esimerkiksi lomillaan juuri naapurimaita pidemmälle.
– Jos pitäisi muuttaa johonkin toiseen maahan, niin Ruotsi olisi sellainen, jota ehkä voisi ajatella. Ihan siksi, että siellä luonto on niin samanlaista.
ELSI SALOVAARA