Pohjois-Etiopiassa Amharan maakunnassa ilman täyttää kuivan hiekan pöly.
Joenuoman pohjalla virtaa pieni puro, jossa kulkevat lampaat ja vuohet. Ne yrittävät löytää syötävää jo moneen kertaan syödystä kuivasta maasta.
– Tilanne on lohduton. Ihmiset ovat menettäneet lähes koko satonsa ja vain kolmasosalla on puhdasta juomavettä, kertoo Luterilaisen maailmanliiton hankejohtaja Gezahegn Mamo.
Ensimmäiseksi ruokaa
lapsille ja vanhuksille
Mamon mukaan ruoka-apua jaetaan erityisesti haavoittuvimmassa asemassa oleville ryhmille, kuten lapsille, vanhuksille ja raskaana oleville tai imettäville naisille.
Hankkeessa kehitetään viljelymenetelmiä ja parannetaan pienviljelysten kastelujärjestelmiä.
Kastelukanavan työmaalla kaikki työ tehdään käsin. Valmiina on neljännes kahden kilometrin kastelukanavasta, joka valmistuttuaan hyödyttää 21 hehtaarin viljelysaluetta ja 98 maanviljelijää.
– Maanviljelijät lahjoittavat kuukausittain neljän päivän työpanoksen ja muista työpäivistä maksamme heille päiväpalkan. Toivomme kanavan olevan valmis ensi syksynä, työnjohtaja
Asrat Deresa kertoo.
Deresan apuna hankkeen suunnittelussa ja käytännön toteutuksessa on kyläläisistä valittu kuuden jäsenen komitea, jossa on mukana myös kaksi naista.
– Odotuksemme ovat korkealla. Kanavan valmistuttua meidän pitäisi saada riittävästi vettä, jotta voimme kasvattaa myös kasviksia ja juureksia, komitean naisjäsen Askal Dijen sanoo.
Palkka ei riitä
ruokaan
Dijenin perheeseen kuuluu pienviljelijänä toimiva puoliso ja kolme lasta. Viime vuonna perhe menetti koko sadon alle hehtaarin peltotilkultaan.
– Olemme molemmat nyt työssä kanavarakennushankkeessa ja saamme 35 birriä (1,5 euroa) päivän työstä. Se ei riitä edes ruokaan saati lasten koulumaksuihin.
Elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuodessa niin paljon, ettei köyhimmillä ole varaa ostaa edes kasviksia joka päivä. Keskikokoinen kaalinpää maksaa torilla puolen päiväpalkan verran.
– Syömme injera-leipää kerran päivässä. Itse syön vain ihan vähän, jotta tyttärelleni jäisi enemmän. Tavan mukaan miehet syövät aina ensin ja naiset vasta sitten, Dijen kertoo.
Energiaa kyläläiset tarvitsisivat runsaasti, sillä maaseudulla kaikki työ tehdään käsin ja lihasvoimalla. Julkista liikennettä ei ole, eikä läheskään kaikkiin pikkukylien talouksiin ole edes tietä.
Gezahegn Mamo kertoo, että ihmiset kulkevat jalan käsittämättömän pitkiä matkoja ja painavien kantamuksen kanssa.
Siemenvilja on
jo syöty
Etiopia kärsii pahimmasta kuivuudesta vuosikymmeniin. Kuivuuden syynä on poikkeuksellisen voimakas El Niño -sääilmiö, joka on sotkenut sateita koko viime vuoden ajan.
– Kun sateet jäävät tulematta tai tulevat väärään aikaan, viljelijät voivat menettää koko satonsa. Nyt he ovat tilanteessa, jossa siemenviljakin on syöty.
– Tilanteen normalisoitumiseen menee parhaassakin tapauksessa ainakin vuosi tai kaksi, Mamo sanoo.
Kuivuuteen on Etiopiassa kuollut jo lähes puoli miljoonaa karjaeläintä. Adafan kylässä asuva pienviljelijä Mersha Abtewin kaksi härkää on vielä elossa.
– Eläimet eivät jaksa tehdä työtä. Tuoretta heinää ei ole tai en pysty ostamaan sitä. Mietin, koska minun pitää teurastaa eläimet perheeni ruuaksi, Abtew kertoo.
PÄIVI ARVONEN