Monipuolista diakoniaa tarvitaan

14.4.16

Diakonialla on kirkossamme pitkä ja kunniakas historia, sillä on myös näkyvyyttä ja vaikuttavuutta yhteiskunnassa. Diakoniatyö on pyrkinyt ottamaan huomioon kunkin ajan tuomia haasteita ja kehittämään toimintatapojaan sen mukaisesti.
   Oulun seurakuntayhtymässä tehtiin 1990-luvun lopulla merkittävä diakoninen avaus, kun kiinnitettiin erityistä huomiota sekä kasvavan vanhusväestön että vammaisten asumisoloihin ja kuntoutukseen. Tätä varten perustettiin Caritas-Säätiö, johon seurakuntayhtymän lisäksi tuli mukaan paikallisia yhdistyksiä ja säätiöitä.
   Varsinainen toiminta käynnistyi Kairos- ja Caritas-kodeissa, jotka valmistuivat vuosina 2002 ja 2003. Tänä päivänä se on laajentunut lukuisiin uusiin toimipaikkoihin Oulussa ja sen lähiympäristössä. Samalla toiminta on monipuolistunut niin, että se muodostaa kattavan hyvinvointipalvelujen kokonaisuuden.
   Oulun Caritaksen kehitystarina on syntynyt yhtäältä seurakuntayhtymän vahvalla tuella. Sen rinnalla on kuitenkin syytä korostaa rakentavaa yhteistyötä kaupungin kanssa ja verkostoitumista erilaisten toimijoiden kanssa.
   Maan hallitus valmistelee parhaillaan sote-palvelujen uudistusta. Caritas-yhteisön piirissä seurataan varmasti hyvin kiinnostuneena sen etenemistä. Myös perinteisessä seurakuntadiakoniassa on syytä varautua sote-uudistuksen vaikutuksiin.
   Muutokseen sisältyy usein sekä uhkia että mahdollisuuksia. Menestymisen avain on nähdä mahdollisuudet ja kääntää ne voitoksi.
   Yhteiskunnan muuttuessa diakoniassa tarvitaan edelleen toimintatapojen muutosta. Perustehtävä säilyy kuitenkin samana: tehdä lähimmäisen rakastaminen näkyväksi, auttaa erityisesti niitä, joiden hätä on suurin ja joita ei muulla tavoin auteta.

HANNU OJALEHTO

Artikkeli on osa lehteä 13/2016