Oulun seurakuntien emäntä Lea Kärki aloitti päivän valmistamalla salaatin työttömille
Aamun ensimmäisiin töihini Keskustan seurakuntatalon keittiössä kuului salaatin tekeminen työttömien ruokailuun. Heinätorin seurakuntatalon ruokailijat saavat lounaalla pääruoaksi kinkkukiusausta, jonka työkaverini valmisti. Ruokailijoita on kolmisenkymmentä, perunoita tuolle väkimäärälle meni tänään noin viisi kiloa.
Kun ruoka oli valmista, seurakuntamestarit lähtivät viemään sitä lämpöastioissa Heinäpäähän.
Aamulla piipahdin vielä Isokatu 9:ssä, jossa työskentelevät Kirkon palvelukeskuksen työntekijät. Tein siellä astioiden inventaariota ja valmistelin seuraavan päivän tarjoilua palvelukeskuksen vieraille.
Vilkkaimpina päivinä kahvia keitetään nelisenkymmentä litraa, mutta tänään kahvia kului kokouskahveineen ja työntekijöiden aamu- ja iltapäiväkahvilla viitisentoista litraa. Teetä menee vähemmän. Moni valitsee mielellään valmiiksi haudutetun teen. Teelajeilla on merkitystä.
Kokouksiin toivotaan nykyisin usein herkkujen sijaan suolaista. Joskus pyyntö on pelkkä hedelmäkulho.
Piipahdan kaupassa ostamassa leivontatarvikkeita. Lähikaupassa emme yleensä asioi, sillä maanantaisin keittiölle tulee tukkukuorma. Leivonta-aineet loppuivat nyt kesken, sillä keittiöllä on harjoittelija, joka leipoo mielellään.
Tämä päivä kuluu pitkälle Keskustan seurakuntatalolla, mutta joinakin työpäivinä liikkumista on riittää seitsemän Oulun seurakunnan välillä.
Viikonloppuna olin nuorten leirillä Kiimingin Suvelan leirikeskuksessa. Sunnuntaina jännäsinkin kovasti, haittaako Kiiminkijoen tulva kulkemistani. Pääsin perille kuivin jaloin, mutta vasta pitemmän tien kautta.
Työpäivääni tänään sisältyi vielä keskustelu muistotilaisuuden tarjoilusta.
Ennen kotiin lähtöä tiskasin ja vein roskat. Kun päivät olen paljolti jalkojeni päällä, illalla on vastapainoksi treenattava koko ruumista. Jumppa on välttämätöntä.