Yliopistopastori Ari Savuojan päivään kuului ideointia, luottamuksellisia keskusteluja ja sähköpostiruuhkan hoitoa.
Aktiivisuusranneke herättää minut kello 7.00. Aamuhartaudeksi luen Uutta testamenttia, tänään vuorossa viimeinen tuomio. Kiitos Herralle tästä armon päivästä! Jumppaan.
Ajan töihin yliopistolle. Soitan ajaessani kansainvälisen työn papille, pääseekö hän palaveriin kello 16 – pääsee. Palaveria pyysi eilen eräs opiskelija kansainvälisen opiskelijavaihdon vapaaehtoisjärjestöstä.
Aamun Skype-palaveri alkaa. Paikalla on tietokoneruudulla kolme muuta kirkon ja koulutuksen ammattilaista. Mietimme yhdessä, miten rekrytointia kirkollisille aloille voitaisiin parantaa Oulussa lokakuussa pidettävillä Eteenpäin-messuilla ja Abipäivillä marraskuussa. Useita kirkon töistä kiinnostunutta tavoitettiin viime vuonnakin. Teologian opiskelu on enimmäkseen tiedettä – ei uskon hoitoa!
Ehdin hetken purkaa sähköpostiruuhkaa ennen kuin puhelin soi. Sovimme palaverin 10 minuutin kuluttua huoneeseeni. Hän istuu luonani puolitoista tuntia. Kolme nenäliinaa käytetään, muuta en voi kertoa. Sovimme, että tapaamme huomenna uudestaan.
Pääsen lounaalle noin kello 13. Samalla ehdin vilkaista kännykästä tuoreimmat uutiset: maan hallitus leikkaa opintorahasta 25 prosenttia! Huh!
Paljon en ehdi postiruuhkan purkua jatkaa, kun huoneeseeni tulee opiskelija. Hän on osallistunut yhteishakuun vaihtaakseen alaa, muttei ole varma, menikö hakemus perille. Soitamme opetushallitukseen – ei kuulu heille. Soitamme yliopistoon – ei vastausta. Lopulta opetushallituksesta soittavat: homma hoidossa. Huoh! Kuljen opiskelijan kanssa kirjastoon. Hän jää lukemaan tyytyväisenä tietäen, että jos tarvetta tulee, minulta saa apua.
Kello 16 kansainvälisen työn pappi ja opiskelija saapuvat. Mietimme tunnin, miten majoitamme Ouluun ensi kesäksi vanhuksia auttamaan tulevat kymmenen ulkomaista opiskelijaa. Hienoa!