Papinpuolisoiden toiminta kutistui

27.4.16

Vaikka papin puolisoiden toiminta pohjoisessa jatkuu, Suomen Papinpuolisoiden Liitto lakkaa toimimasta.
   Lakkautettavan liiton hallituksen puheenjohtajana toimivan rovasti Pirkko Yrjölän mukaan tarve kokoontua yhteen on vähitellen hiipunut. Jäseniä liitossa on alle kolmesataa.
   – Tänään on vaan pakko myöntää, että aika on muuttunut. Aika harva papin puoliso haluaa tulla puhutelluksi puolisonsa ammatin kautta, eikä tunne tarvetta yhteisiin kokoontumisiin, Yrjölä kuvailee tilannetta.
   Pappien puolisot ovat kokoontuneet säännöllisesti vuodesta 1913 asti. Toiminta virallistettiin vuonna 1939, jolloin perustettiin Suomen Papinemäntien Liitto r.y

Pappien lesket
huolenaiheena

Yhdistyksen tavoitteena oli toimia yhdyssiteenä pappien puolisoiden välillä hengellisissä ja aineellisissa asioissa. Tärkeitä toimintamuotoja olivat myös papin leskien aseman parantaminen ja ulkomailla toimivista läheteistä huolehtiminen.
  Vuonna 1991 vahvistettiin uudet säännöt, joissa liiton nimi muutettiin Suomen Papinpuolisoiden Liitoksi. Näin jäsenyys mahdollistui myös miehille.
   Pirkko Yrjölä tähdentää, että liiton lopettaminen ei merkitse kokoontumisten loppumista siellä, missä niihin tunnetaan tarvetta.
   – Liiton toiminnan keskiössä on viimeiset vuosikymmenet ollut eri hiippakuntien vuorollaan järjestämät kesäpäivät. Tänä päivänä ei enää halukkaita järjestäjiä löydy. Kesäpäivissä on melkoinen homma, samoin Pappilan Posti -lehdessä, jonka tekeminen on tullut aina vain hankalammaksi tekijöiden puutteessa, Yrjölä mainitsee.

Hyvinvoinnin lisääminen
tuo yhteen

– Pohjoisessa papinpuolisoiden toiminta on tapahtunut vapaamuotoisesti hiippakunnan suojeluksessa. Olemme kokoontuneet neljä kertaa vuodessa erilaisten teemojen ympärillä, niin ajankohtaisten kuin omaan ja läheisten hyvinvointiin liittyvien, kertoo hiippakunta-assistentti Hannele Salmi.
   Pohjoisen toimintaan ovat Salmen mukaan tervetulleita kaikki hiippakunnan pappien puolisot, naiset ja miehet. Halukkaille mukaan tulijoille lähetetään kutsukirje, jonka saa ilmoittamalla yhteystiedot tuomiokapituliin.
   Pohjoisen kokoontumisiin on osallistunut 15–30 puolisoa.
  – Tehtävämme papin puolisoina yhdistää meitä, luo välillemme luottamuksen ja ymmärryksen sillan.  Papin työ joko seurakunnassa tai muussa yhteisössä on niin kokonaisvaltainen tehtävä, että siitä riittää jaettavaa myös puolisolle, Salmi arvioi.
   Oulun hiippakunnan pappien puolisot ovat tukeneet kahvirahoillaan Ilembulan lastensairaalan toimintaa.
   – Samoin olemme muistaneet ”virkasisariamme” Tansaniassa, ystävyyshiippakunnassamme Victorianjärven Itäisessä hiippakunnassa Mwanzassa, Salmi kertoo.

MIRJA RINTALA

Artikkeli on osa lehteä 15/2016