Miehiltä hyvää palautetta metsästyskoiraillalle ja Piippolan jalkautuvalle papille
Metsästysintoinen koira, jolla on vuolas, hyvä haukkuääni ja joka hakee reippaasti. On älykäs, helposti koulutettava, hyvin uskollinen ja vartiointivietti on kova.
Miesjoukko kuuntelee keskittyneesti, kun kennelmies Hannu Talvi Oulaisista kertoo suomenpystykorvasta. On perjantai-ilta ja miehet ovat koolla Piippolan Shellillä, Siikalatvan seurakunnan metsästysaiheisessa illassa.
Talven mukaan suomenpystykorva on kansallisaarre, joka on säilynyt satoja vuosia. Samaan aikaan monen muun rodun kehitys on kulkenut negatiiviseen suuntaan.
Suomenpystykorva on pääasiassa metsäkanalintujen, jossain määrin myös pienpetojen ja hirven metsästykseen käytettävä koira. Rodun määrään tulevaisuudessa vaikuttavat muun muassa metsänhakkuut, jotka pienentävät metson ja koppelon elinoloja.
Ongelma on Talven mukaan sekin, että nuoret eivät juuri enää harrasta metsästystä.
– Toivoisinkin, että tällaisissa Piippolan kaltaisissa pitäjissä nuoret miehet – ja miksei tytötkin – laittaisivat koiria.
1970-luvun huippuvuosina ”pikinokkia” rekisteröitiin 2500 vuodessa. 2000-luvulla on ollut vuosia, jolloin rekisteröinnit ovat jääneet viiteensataan.
Miehet kuuntelevat keskittyneinä, kun Talvi selittää sukusiitoskertoimista, rungon rakenteesta, luonteesta, kuononselän ja kallolinjan välisestä kulmasta ja oikeaoppisesta hännästäkannosta.
Yhtä kiinnostuneen yleisön saa myös nivalalainen Timo Uusimäki, joka esittelee kokoamaansa kirjaa Pohjois-Pohjanmaan hirvikoirahistoriasta.
Vanhoja erä- ja koiramiehiä haastatellut Uusimäki kannustaa kaikkia metsästyksen harrastajia kirjoittamaan ylös erämuistojaan ja siten tallentamaan omalta osaltaan palasen pyyntihistoriaa.
Kolmanneksi puhujaksi tilattu ajokoiramies Keijo Savela ei ehdi ääneen ollenkaan, kun tilaisuudelle varattu kolme tuntia jo täyttyy.
– Otetaan ensi syksynä jahtipäivä, minä voin tuoda koirat, Savela ehtii kumminkin ehdottaa.
Kesällä onkikisoihin,
syksyllä jänisjahtiin
Seurakuntapastori Juha Luokkala on miesteniltaan enemmän kuin tyytyväinen: teema, paikka ja asiantuntijavieraat ovat saaneet osallistuneilta kiittävää palautetta. Miehiä oli paikalla runsaslukuisemmin kuin Luokkala uskalsi toivoa.
– Miesten illoille tulee varmasti jatkoa, Luokkala lupaa.
Metsästys seurakunnan tapahtuman aiheena on hänestä hyvin luonteva Piippolan tapaisella vahvan metsästyskulttuurin paikkakunnalla. Idea aiheesta nousi miehiltä itseltään.
– Kyselin, mikä piipposia yhdistää. Luonto ja eränkäynti, he vastasivat.
Seurakunta ja seurakuntalaiset ovat papin havaintojen mukaan etääntyneet toisistaan Piippolassa. Etenkin miesten osallistuminen on ollut vähäistä. Luokkala on tehnyt tuttavuutta seurakuntalaisten kanssa muun muassa paikallisen ”Shellin parlamentin” pöydässä.
– Joku on maininnut alkaneensa käydä kirkossa nyt kun pappikin on tullut tutuksi, Luokkala mainitsee.
Hengellistä sisältöä miesten iltoihin lisätään pikkuhiljaa, koska sitä vielä vähän vierastetaan.
Eräteema miesten kanssa jatkuu: kutsu jänismetsälle ainakin otetaan vastaan ja kesäkuuksi on jo sovittuna onkikisat Pyhännällä. Miesteniltoja on jatkossa kenties kerran kuukaudessa.
”Kyliä ei saa
unohtaa”
Metsästysaiheinen ilta passaa hyvin seurakunnan toiminnaksi, tuumivat Juhani Paakkonen, Reijo Hyvärinen, Matti Jarva ja Ilmari Ojakoski.
Miehiä huolettaa, että nuoriso viettää enemmän aikaa tietokoneella kuin luonnossa.
– Kun pappi itsekin on metsästysmiehiä, eikö seurakunta voisi puhua rippikoulunuorille metsästysharrastuksesta, Paakkonen ehdottaa.
”Shellin parlamentissa” miehet ruotivat aamuisin esimerkiksi kunnallispolitiikkaa.
– Kohta meillä ei ole muuta kuin veronmaksuoikeus, kaikki palvelut viedään. Siikalatvaan liittyi aikanaan joukko tasaveroisia kuntia, mutta kyllä Piippola on nyt menettäjä, Jarva suree.
Seurakunnankin suuntaan hänellä on terveisiä:
– Kyliä ei saa unohtaa. Piippolan emäseurakunnasta ei ole kuin luut jäljellä.
MINNA KOLISTAJA