Suomen Lähetysseurassa seurakuntayhteyksien koordinaattorina työskentelevä kemiläinen Juha Taanila rohkaisee ihmisiä osallistumaan Lähetysseuran järjestämille matkoille. Niillä pääsee tutustumaan lähetystyöhön läheltä.

Toivo hiipuu senegalilaiskylissä

14.4.16

Juha Taanila suree suomalaispäättäjien ratkaisua leikata kehitysyhteistyövaroista

Joitakin asioita on hyvä lähteä katsomaan ihan paikan päälle. Näin ajatteli kemiläinen Juha Taanila ja ilmoittautui Suomen Lähetysseuran matkalle Senegaliin.
   Viime vuoden lopussa toteutunut kahden viikon reissu Afrikkaan oli Lähetysseuran palveluksessa työskentelevälle Taanilalle ensimmäinen vierailu kehitysmaassa. Perillä hän saattoi seurata läheltä, mitä työtä lähetys- ja kehitysyhteistyövaroilla yli 13 miljoonan asukkaan maassa tehdään. Onko avusta hyötyä paikallisille ihmisille?
   Juha Taanila ei lähtenyt reissuun pelkästään omat matkatavarat mukaan. Hänellä oli arvokasta viemistä liminkalaisilta: seurakunnassa oli kerätty kuusisataa euroa Senegalin lukutaitotyön hyväksi.

Kristityt ja muslimit
yhdessä työssä

Länsi-Afrikassa, Atlannin rannikolla sijaitsevassa Senegalissa Juha Taanila näki, että lahjoitusvaroja käytetään lukutaidon kehittämisen lisäksi esimerkiksi maan ruokaturvan kohentamiseen. Vesihuolto paranee, kun kaivojen rakentamiseen löytyy varoja.
   Työtä Senegalissa eivät tee yksinomaan Suomesta tulleet lähetys- tai kehitysyhteistyöntekijät vaan ennen kaikkea paikalliset ihmiset.
   – Lähetysseura tukee muun muassa ruokaturva-projektia. Siinä työtä tekevät yhdessä kristityt ja muslimit.
   Taanila huomasi, että juuri Senegal näyttää hyvää esimerkkiä siitä, miten eri uskontojen kannattajat elävät rauhassa keskenään.
   Senegalin väestöstä yli 90 prosenttia on muslimeja ja vain muutama prosentti kristittyjä, pääasiassa katolisia.

Puun viljely
torppaa aavikoitumista

Vuonna 1960 itsenäistyneen entisen Ranskan alusmaan yksi iso ympäristöongelma on maan aavikoituminen kuivuuden seurauksena.  Jo vajaa puolet Senegalin pinta-alasta on luokiteltu puolikuivaksi alueeksi.
   Juha Taanila näki ponnisteluja aavikoitumista vastaan.
   – Aavikoitumista estetään kasvattamalla ja säästämällä puita. Koululaisia opetetaan puiden kasvattamiseen, metaanikaasun tuottamisessa hyödynnetään muun muassa käymäläjätettä. Kaasun tuottaminen on tärkeää, jotta puita ei kaadettaisi ruoanlaittoa varten.
   – Kompostointi ja biodynaaminen viljely eivät ole noissa kylissä tuntemattomia asioita.  Luonnonmukainen viljely on iso kehitysyhteistyöprojekti.

Leikkaukset ovat
katastrofi monille

Suomen hallituksen rajut leikkaukset kehitysyhteistyövaroista näkyvät Senegalissa. Kun työtä joudutaan supistamaan, muun muassa iso määrä lukutaidon opettajia on jäämässä työtä vaille.
   Monissa perheissä työn ja toimeentulon mahdollisuus heikkenee, Taanila harmittelee.
   – Lähetystyöntekijät kysyvätkin, näistäkö ihmisistä meidän oli pakko säästää. Hallituksen ratkaisussa on ollut käsittelemistä, sillä yksi päätös Suomessa vie toivon niiltä, joilla toivoa on jo entuudestaan vähän. Se satuttaa ja tekee murheelliseksi.
   – Senegalilaiset eivät syyttäneet meitä suomalaisia vaan siellä saattoi kuulla jopa ymmärrystä päättäjiemme ratkaisulle.
   Taanila toivoo, että roima nipistys valtion kehyrahoista herättäisi kansalaisia tukemaan lasten koulunkäyntiä Senegalissa esimerkiksi kummityön kautta. Perheet ovat suuria eikä usean lapsen kouluttamiseen usein ole mahdollisuuksia.

RIITTA HIRVONEN

Juha Taanila palkittiin viime viikolla  Suomen Punaisen Ristin tunnustuksella työstä turvapaikanhakijoiden hyväksi Kemissä. Taanila kertoo terveisiä Senegalista sanoin ja kuvin torstaina 14. huhtikuuta kello 19 Limingan seurakuntatalolla.

Iskut vain jatkuvat

Suomen Lähetysseura antaa sapiskaa Suomen hallitukselle viimeviikkoisesta kehysriihen päätöksestä leikata vielä 25 miljoonaa kehitysyhteistyöstä vuodesta 2018 lähtien.
   – Leikkaussumma on pieni koko valtion budjetissa, mutta kipeä isku jo karsittuun kehitysyhteistyöbudjettiin, Lähetysseuran toiminnanjohtaja Seppo Rissanen sanoo.
   Hallitus leikkasi viime vuonna kehitysyhteistyöstä 43 prosenttia, minkä seurauksena myös Lähetysseura joutuu lopettamaan 17 hanketta ja supistamaan useita hankkeita.
   – Leikkauksista hinnan maksavat kaikkein köyhimmät. Jos uudet leikkaukset kohdistuvat järjestöpuoleen, Lähetysseura voi joutua leikkaamaan tukeaan esimerkiksi Zimbabwessa 12 sinnikkäältä, omistautuneelta isoäitiryhmältä. He huolehtivat kuivuuden riivaamassa maassa 500 lapsen hyvinvoinnista.
   – Leikkaammeko heiltä? Rissanen herättelee.

Artikkeli on osa lehteä 13/2016