Toivo säilyy

7.4.16

Isisin terrori-isku Brysselissä ja talebanien Pakistanin Lahoressa. Molemmissa kymmenittäin kuolonuhreja. Ylivieskan kirkon tuhopoltto täällä kotimaassa. Uutisissa riitti pääsiäisen aikaan surullista kerrottavaa.
   Elämän arvaamattomuus iski rajusti vasten kasvoja. Eikä kysymys ollut onnettomuuksista tai luonnonmullistuksista. Nehän olisivat olleet jollain tavalla jopa käsitettävissä. Nyt ihminen itse teki tietoisesti toisille pahaa, paljon pahaa.
   Tällainen nostaa ihmismielessä pintaan surua, turvattomuuden ja voimattomuuden tunteita, monenlaisia pelkoja, jopa vihan ja kostonkin ajatuksia. Niitä jaetaan toisten kanssa. Niitä käsitellään myös julkisuudessa.
   Mielipiteiden ilmaisuvapaus on perusoikeuksiamme. Se ei merkitse kuitenkaan rajatonta vapautta, vaan jokaisella on vastuu omasta käyttäytymisestään.  Hyviin tapoihin kuuluu kyky keskustella sivistyneesti. Myös eri tavalla ajattelevien ihmisarvoa tulee kunnioittaa.
   Ihmisten erilaisuus ei ole uhka. Siitä tulee uhka vain silloin, kun ihmisryhmien välille synnytetään tietoisesti vastakkainasetteluja ja lietsotaan vihaa.
   Suomalaisen sananlaskun kansanviisaus väittää: Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Tämä piti paikkansa pääsiäisen ajan surullisissa tapahtumissa.
   Ylivieskassa kotikirkon palo synnytti suoranaisen kansanliikkeen. Raunioiden vielä savutessa alkoi keskustelu uuden kirkon rakentamisesta. Talkoolaisiksi halukkaita ilmoittautui.
   Kirkkovaltuusto on jo tehnyt rakentamisesta periaatepäätöksen. Tuhkaan on kylvetty siemen uuden kasvun toivossa.
   Kristinusko on toivon uskonto. Ihmisen pahuus saa aikaan maailmassa tuhoa, mutta Kristus on voittanut pahan vallan. Siinä on toivomme.

HANNU OJALEHTO

Artikkeli on osa lehteä 12/2016