”Äidiltäni opin armeliaisuutta”

4.5.16

Rauhan Tervehdys kysyi lukijoilta, mitä tärkeitä asioita he ovat oppineet omalta äidiltään tai isoäidiltään.

Äidiltä ja isoäidiltäni olen oppinut, että rakkaus ei kaadu riitoihin. Molempia mahtuu suhteeseen.

Kiitollinen

Oma äitini sairastui muistisairauteen 71-vuotiaana minun odottaessa omaa ensimmäistä ja ainoaksi jäänyttä tyttölasta.
   Vietimme tyttäreni kanssa paljon aikaa hoitovapaavuosina lapsuudenkodissani mummun ja papan luona.
   Minua usein suretti se, ettei äitini osannut vastata kysymyksiini hänen lapsuudestaan. Onneksi isäni osasi kertoa joitain asioita.
   Myöhemmin oma perheeni muutti uuteen omakotitaloon, mutta iäkkäät vanhempani eivät ole kyenneet käymään meillä välimatkan vuoksi.
   Olen mielestäni saanut vanhemmiltani hyvät eväät elämälle ja usein toivon, että voisinpa antaa edes murusen omaa rikasta lapsuuttani tyttärelleni.
   Äiti oli taitava käsitöissä ja käsillä tekeminen on periytynyt omalle tyttärelleni.

Onnellinen äiti yhdelle

Vasta näin itse isoäitinä huomaan, etten koskaan äidin – tai isänkään – kanssa puhunut heidän isovanhemmistaan.
   Nyt sitä ihmettelee, mitä he ovat tehneet työkseen, millainen heidän lapsuudenkotinsa oli ja missä se sijaitsi.
   Haluan korostaa omille aikuisille lapsilleni ja heidän lapsilleen, että ehdittäisiin kertoa minun isovanhempieni tarinat, siis heidän pappansa ja mummunsa vaiheista.
   Äidin muistona on vahvasti hänen usein käyttämänsä lause: Minkä taakseen jättää, sen edestään löytää.
   Ajatelma tulee mieleeni monessa tilanteessa, esimerkiksi leipoessani. Kun pullapeltin puhdistaa heti, sitä ei tarvitse tiskata, kun seuraavan kerran ryhtyy leipomaan. 

Äiti x 4 ja isoäiti x 8

Tämä on minun muistoni 60-luvulta. Minulla oli kolme lasta, vuoden välein syntyneitä. Vanhin tytär, Airi, oli saanut naapurin isännältä lisänimen ”talonmiesemäntä”. Tyttö huolehti kaikista kotiin liittyvistä asioista.
   Itse ompelin kaikki lasten ja omat vaatteeni, vaikka olin töissä. Silloin saatiin lapsilisä vain neljä kertaa vuodessa. Jotta rahat olisivat riittäneet, piti olla tarkkana.
   Kerran syksyllä sanoin naapurin emännälle päiväkahvilla: taasen pitää ostaa uudet kengät kaikille lapsille. Lapsilisä riittää juuri ja juuri.
   Siihen Airi reagoi kesken leikkinsä, nosti päätään ja huokaisi: on se harmillista, kun äiti ei osaa tehdä kenkiä, se tulee kalliiksi.

Isomummu 78 v.

Lasteni myötä olen oppinut säännöllisen ja kunnollisen elämäntyylin. Äitini vanhenemisen myötä olen oppinut empatiaa ja armeliaisuutta.
   Äitini äiti opetti minulle puolison rakastamista puutteista huolimatta. Isäni äidiltä opin rakkauden Jeesusta kohtaan.

Mirja 32 v.

Toimitus kiittää lukijoita viesteistä.

Artikkeli on osa lehteä 16/2016