Teemu Riihimäki kuulusteli kinkeriväeltä ”läksyjä” ja totesi muun muassa kahdeksannen käskyn velvoittavan siihen

Huumori kuului Murron kinkereihin

16.5.16

Pääseekö täältä lähtemään sitä mukaa kun osaa vastata papin kysymyksiin?  Joutuuko pöydän alle, jos vastaa väärin?
   Kempeleen Murrossa, Pauli ja Ulla Määtän kodissa pidetyt kyläkinkerit eli lukuset alkavat huumorin heitolla ja kahvin juonnilla. Kyläläisten leukailut liittyvät kinkereiden historiaan, niiden ankaraan maineeseen kansan kurittajina.
   Kempeleen kappalainen Teemu Riihimäki kertoo, että aloite kinkereistä tuli Pauli Määtältä, jonka lapsenlapsen hän oli kastanut alkuvuodesta. Määttä oli tuolloin muistellut omaa lapsuuttaan Kuusamossa, jossa oli tapana viettää kinkereitä.
   Muistot innostivat elvyttämään monisatavuotista kinkeriperinnettä: Riihimäki sai kutsun kuulustelemaan, miten Murrossa sujuu kristinoppi.
   Ennen kuin kymmentä käskyä ryhdytään kuulustelemaan, joku kertoo oman muistonsa lapsuutensa lukusilta. Papin tapana oli kysyä: ”Onko kylällä ollut pahennuksia?” Varjele sitä, jonka tunnolla oli muitakin kuin pikkusyntejä. Kylänvanhin tiesi rikkomukset, sillä hänelle annettu tehtävä oli valvoa pitäjäläisten hengellistä ja moraalista tilaa.

Pelkkään luutaan
ei enää luoteta
Kun päästään seitsemänteen käskyyn ”Älä varasta”, todetaan kinkereillä harmissaan, että enää ei maallakaan tohdi jättää lähtiessään ovea lukitsematta ja pelkkää luutaa vahdiksi.
   Kymmenes käsky varoittelee lähimmäisen karjan tavoittelemisesta, mutta kinkeriväki voi todeta, että käskyn rikkomisesta ei ole suurta varaa, sillä kylällä ei enää juuri navetoissa eläimiä ole.
   Teemu Riihimäen johdolla kaikki kymmenen käskyä saadaan lopulta oikeaan järjestykseen.
   – Käskyt meni kinkerikunnalta oikein hyvin, pastori saattaa kehaista.
   Helatorstai herättää kyläläisissä keskustelua. Vanhempi väki kertoo sanoman Kristuksen taivaaseen astumisesta olleen aiemmin suuressa arvossa. Pyhäpäivää kuvailtiin ennen vanhaan toteamuksella, ettei silloin ruoho kasva maassa, ei lehti puussa eivätkä kuninkaan myllyt pyöri.
   Pauli Määttä toimii kinkereillä kylänvanhimman roolissa ja häneltä kysytään, mitä Murtoon kuuluu.           Ripitystä ei tule kenellekään ja enemmän itselleen kuin muille Määttä sanoo, että lepopäivää voisi viettää useammin kirkonmäellä.
Viihtyisä hetki yhdessä saa Riihimäen ehdottamaan, että kinkereille tultaisiin Murrossa jälleen vuoden päästä. Vinkkiä jäädään miettimään. Ihmiset kokoontuisivat mieluimmin kodeissa kuin esimerkiksi koululla. Tämä sanotaan suoraan.

RIITTA HIRVONEN

Oletko ollut joskus kinkereillä? Oliko siellä yhtä leppoisaa kuin tässä jutussa?
Kerro kokemuksistasi täällä

VINKKI: Voit jakaa jutun sosiaalisessa mediassa kopioimalla jutun osoitteen ja liittämällä sen esimerkiksi Facebookissa tilapäivitykseesi, jolloin linkki syntyy automaattisesti. Sen jälkeen osoitetekstin voi pyyhkiä pois, ja kirjoittaa oman tilapäivityksen.

Artikkeli on osa lehteä 17/2016