Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran virkaa, johon sisältyy myös tuomiorovastin tehtävät, on hakenut kolme henkilöä.
Onko kolme ehdokasta näkyvään vakanssiin ja arvostetulle vaikuttamispaikalle vähäinen määrä? Vuonna 2007, kun sama virka oli edelliskerran auki, tehtävästä kisasi kuusi henkilöä. Kun Lapuan hiippakuntaan valittiin 2011 uutta tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraa ja Lapun tuomiorovastia, hakijoita oli viisi.
Pappisliiton puheenjohtaja, Alavieskan kirkkoherra Eija Nivala ei ihmettele Oulun ehdokasmäärää, mutta myöntää, ettei ehdokkaiden vähyyttä voi kiistääkään.
– Hakijamäärä olisi voinut olla suurempi. Toki viran pätevyysvaatimukset rajaavat hakijoiden joukkoa.
– Kiinnostuneita, hakemista vakavasti miettineitä, on ollut varmasti enemmän.
Kirkkoherraehdokkaita ovat Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Ari-Pekka Metso, Kiimingin seurakunnan kirkkoherra Pauli Niemelä ja Oulujoen seurakunnan kirkkoherra Satu Saarinen. Hakuaika päättyi 11. toukokuuta. Kaikki kolme hakijaa työskentelevät parhaillaan Oulun seurakunnissa.
Nivala kuvailee kirkkoherraksi pyrkimistä kovaksi prosessiksi, joka vaatii ehdokkaalta muun muassa runsasta julkisuudessa olemista. Kirkkoherran tehtävään ei haeta vain ”kisassa mukana olemisen vuoksi”, hän sanoo.
– Kirkkoherran työ on vaativa esimiehen virka ja johtajuuteen on mielestäni hyvä olla kutsumus.
Muun Suomen edustajat puuttuvat hakijoista. Nivala toteaa, että etelästä pohjoiseen on pitkä matka, myös kulttuurisesti. Hän ei usko, että esimerkiksi pohjoisen iso herätysliike, vanhoillis-lestadiolaisuus, vaikuttaisi etelän teologien intoon hakea pohjoiseen töihin.
– Itselleen entuudestaan tuntematonta herätysliikettä kohtaan voi tuntea vierautta, mutta täällä eläessä huomaa nopeasti, että arki liikkeen kanssa on toisenlaista kuin millainen kuva rinnakkaiselosta saattaa tulla julkisuuden perusteella.
Vaikka naispappeja työskentelee yhä enemmän seurakunnissa, naispuolisten kirkkoherrojen määrä ei ole lisääntynyt samassa suhteessa, Nivala kertoo.
– Naisten pyrkimys kirkossa johtajiksi on vähäistä. Vaikka esimiehen tehtävä on haastava, on se kuitenkin ihmisenkokoinen.
– Toivoisin, että yhä useampi nainen löytäisi kutsumuksen johtajaksi, sanoo Eija Nivala, pappisliiton ensimmäinen naispuheenjohtaja.
RIITTA HIRVONEN