”Kenenkään seksuaalisuutta ei saisi loukata”

26.5.16

Oulunsalolaiset isoset Oona Pekarila ja Emilia Timonen muistelevat riparihittiä: ”Tuu mun vaimoksein”.    Laulu on säilynyt nuorten suosiossa sukupolvien ajan. Teppo Nuorvan säveltämää ja sanoittamaa ikirallatusta lauletaan myös Oulunsalossa siten, että kertosäkeessä tytöt hoilaavat: Tuu mun mieheksein ja pojat: Tuu mun vaimoksein.
   Oona Pekarila ei usko, että laulutavalla vihjailtaisiin oulunsalolaisille nuorille tietoisesti sitä, että naisen kuuluu rakastaa miestä ja miehen naista.
   – Kyseinen laulu on legendaarinen hitti. Mitään tarkoituksellista asetelmaa ainoan oikean seksuaalisen suuntautumisen puolesta siinä tuskin on. Toisaalta tunne siitä, että homoseksuaalisuus on väärä tunne, tulee varmaan juuri tällaisista niin sanotuista pienistä jutuista, Oona pohtii Emilian kanssa.
   Oona arvioi, että koulussa puhutaan avoimemmin monimuotoisesta seksuaalisuudesta kuin rippikoulussa.
   – Rippikoulussa asia ohitetaan helpommin, vaikka siitä pitäisi ehdottomasti puhua enemmän. Vaikka sitten lyhyesti, mutta sydämellisesti. Jonkinlainen tabu aihe voi yhä olla.
   Oulunsalolaisisoset ovat samaa mieltä siitä, että isoselle olisi voitava reilusti kertoa luottavaisesti, jos oma ihastus ei kohdistukaan vastakkaiseen sukupuoleen.
   – Isosen kuuluu elää nykypäivässä ja ymmärtää elämän erilaisuutta. Meistä otetaan helposti mallia myös tällaisissa asioissa. Kenenkään seksuaalisuutta ei saa loukata.
   – Seurakunnan viesti nuorille tulisi olla, että kaikki kelpaavat Jumalalle sellaisina kuin ovat.

Naisten ja miesten
töitä ei erotella

Oonan ja Emilian kokemuksen mukaan rippikoulujen iltaohjelmien leikeissä pyritään huomioimaan, että seksuaalisuus – ja esimerkiksi kosketettavana oleminen ja koskettaminen – ovat osalle herkempi asia kuin toisille.
   – Leikit katsotaan etukäteen tarkasti yhdessä.
   Nuoret muistelevat, että Oulunsalon rippikouluissa ei ole heidän isosurallaan leikitty esimerkiksi sellaista pyykkipoikaleikkiä, jossa pyykkipoikia laitetaan silmät sidottuina vetäjän ohjeistuksen mukaan toisen leiriläisen kehonosiin.
   Oona ja Emilia eivät näe, että leirielämä ruokkisi perinteisiä mies-naisrooleja. Jos keittiötyöt katsotaan vielä naisten tehtäviksi, riparilla pyyntö pyyhkiä pöydät koskee tasapuolisesti kaikkia.
   Poikia kysytään kyllä reilusti apuun, kun tarvitaan voimaa esimerkiksi pöytien siirtelemiseen, tytöt kertovat.
   – Kun askartelimme muttereista rukousnauhaa, kädentöitä tekivät tasavertaisesti kaikki.
   Isosnuoret toteavat, että leirin johtajana voi yhtä lailla nainen kuin mies.
   – Vahvaa persoonaa totellaan eikä ratkaisevaa ole sukupuoli. Naista kuunnellaan samalla tavoin kuin miestä.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 18/2016