Pikkulasten vanhemmille tekee hyvää kuulla, että elämä voi olla haastavaa muillakin perheillä
Nykyäideillä saattaa olla ulottuvillaan pienempi sukulaisten tukiverkko kuin aiempien vuosikymmenten äideillä. Mutta ainakin Limingan Tupoksessa on yhteisöllisyyttä, jota pienten lasten äidit kiittävät.
– Naapureihin on helppo tutustua. Moni muukin on muualta muuttanut, tietää Teija Auno.
Henna Lehtosaari on tehnyt tuttavuutta entuudestaan tuntemattoman pikkulasten äidin kanssa esimerkiksi kaupan pihamaalla.
Piia Laheniukselle tuposlaisten mutkattomuudessa tutustua uusiin ihmisiin on ollut opettelemista:
– Muutimme tänne pääkaupunkiseudulta, missä ei todellakaan puhuta ventovieraille eikä vaihdeta kuulumisia vieraiden kanssa.
– Omat vanhempani asuvat Vantaalla ja anopillekin on parin tunnin ajomatka. Oma mies on se arjen turvaverkko, Piia Lahenius sanoo.
Myös Henna Lehtosaari antaa tunnustusta puolisolleen.
– Arki on tiimityötä. Yksin olisi paljon rankempaa. Miehen vanhemmatkin asuvat lähellä ja voivat silloin tällöin ottaa hoitoon pojistamme vanhempaa.
Teija Aunon mies tekee reissutyötä, joten arjen sujuvuus on pääosin äidin vastuulla.
– Huumorin avulla selviää pitkälle, Auno toteaa.
Laheniuksen kokemuksen mukaan pikkulapsen vanhemmalle on tärkeää välillä kuulla, että arki on ihan yhtä haastavaa muillakin.
– Ja silti selviävät siitä hengissä! Auno nauraa.
Tärkeäksi foorumiksi muiden vanhempien tapaamiseen äidit kokevat Limingan seurakunnan perhekerhon.
Paljon puhuttua vertaistukea tarvitaan, koska lapsiperheen arki on toisinaan väsyttävää.
Jatkuva valmiustila
voi uuvuttaa
Päivät ovat useimmiten täynnä pieniä ilonaiheita. On mukavaa huomata sisarusten välinen kiintymys. On mukavaa kun pieni ottaa kaulasta kiinni ja sanoo: ihana äiti!
Mutta joskus arki imaisee voimat. Voimia eivät vie lapset vaan ennemminkin jatkuva läsnäolo.
– Palkkatyössä käyvillä on sentään määritelty kahvitauot ja lomat, Henna Lehtosaari sanoo.
– Koko ajan valmiudessa oleminen voi pitkän päälle uuvuttaa. Tärkeää olisi ehtiä olla myös vaimona, ystävänä ja ihan omana itsenään, ei vain äitinä.
– Vaikka arki olisi pääsääntöisesti kivaa, yksikin asia – esimerkiksi jatkuva univaje – voi ajaa uupumukseen, Lehtosaari sanoo.
Kasvatustyöhön
kaivataan tukea
Perheet kaipaavat tukea kasvattamiseen. Ei ole hyvä jäädä miettimään asioita kotiin yksin, kaverina internetin hakukone Google, naiset tuumivat.
– Olisi hyvä saada vanhemmuuteen tukea jo ennen kuin uupumus on pitkällä. Neuvola tavoittaa kaikki odottavat perheet. Siellä voisi antaa kasvatusvalmennusta samaan tapaan kuin synnytysvalmennustakin, äidit ehdottavat.
– Tuki on tärkeää esimerkiksi silloin, kun äidin tai isän oma lapsuus on ollut rikkinäinen eikä itsellä ole kotoa saatuna hyvää kasvattamisen mallia, Lehtosaari sanoo.
Jos ei koskaan ole saanut läheltä seurata oman lähisukulaisen tai ystävän lapsiperhe-elämää, voi lähteä esimerkiksi kerhoon katsomaan, miten muut vanhemmat lapsiensa kanssa toimivat, äidit kannustavat.
Lehtosaaren mukaan vanhempia ei saa turhaa leimata uusavuttomiksi.
– Ensimmäisen lapsensa saavat ovat uusia vanhemmuudessa. Arjessa on silloin paljon on uutta, pelottavaakin: miksi vauva itkee, miten selviän, mistä saan tietoa…
Ei tullut yllätyksenä,
että lapsi muuttaa arjen
Hennalla, Piialla tai Teijalla ei ollut epärealistisia kuvitelmia elämästä lapsiperheenä.
– Miehen kanssa asiasta etukäteen juteltiin ja todettiin, että saatamme olla tiukoilla kun lapset ovat pieniä – mutta sehän on vain väliaikainen elämänvaihe, Henna sanoo.
Naisten mielestä olisi erikoista edes kuvitella, että elämä jatkuisi täsmälleen samanlaisena lapsen syntymän jälkeen.
– Lapsi muuttaa kaiken. Kun ennen lähdettiin reppureissaamaan Balille, nyt korkeintaan Kanarian saarille, naiset nauravat.
Äitienpäivänä nämä äidit eivät kaipaa paljonpuhuttua omaa aikaa.
– Parasta on yhdessäolo perheen kanssa. Ja mukava on, jos puolisoltakin tulee tunnustusta äitien tekemästä työstä. Mitään ”Olet maailman paras äiti” -puhetta ei sentään tarvitse pitää, Henna Lehtosaari hymyilee.
MINNA KOLISTAJA