Päivän työ

3.5.16

Siikalatvan kanttori Arja Leinonen sai apua äänenavaukseen oravalta.

Herätys piipitti yöpöydällä seitsemältä. Laitoin vielä puoli tuntia lisää nukkuma-aikaa, kun kerrankin oli vain yksi jumalanpalvelus. Lopulta nousin 7.30 ylös, sitten aamiainen, koiran kanssa juoksulenkille ja ruuan laittoon.
   Perhekirkko alkaisi kello 13 Rantsilan kirkossa. Pyysin edellisenä iltana kaksi lapsikuorolaista meille syömään, että ehtivät kyydissäni esiintymään.
   Tulimme kahdentoista aikaan seurakuntatalolle ja haimme kansiot ja nuotit. Aurinko paistoi ja oli hyvin keväinen ilma.
   Kirkossa pappi ja lastenohjaaja laittoivat pöydälle ja ympäri kirkkoa pehmolampaita, joita lapset saavat saarnan yhteydessä hakea. Lapsikuorolaisia tuli paikalle 12, yksi oli ”lainassa” Ylivieskan lapsikuorosta.
   Menin sakastiin ja lapset jäivät kirkkosaliin. Pian sieltä alkoi kuulua kummaa hälinää ja eiköhän kohta sakastiin juossut orava! Ai, kuinka minä säikähdin ja kirkaisin – eikä muuta äänen avausta tarvittukaan!
   Kurre-rukka säntäili pitkin kirkkoa ja lapset perässä. Avasimme ovet joka suuntaan, jotta orava olisi saanut juosta ulos vapauteen. Se oli kuitenkin kadonnut.
   Sakastirukouksessa ennen jumalanpalvelusta pappi totesikin: ”Rakas Taivaan Isä. Sinä tiedät kaiken, myös sen kuinka me juoksimme kuin päättömät lampaat ympäri kirkkoa…”
   Perhekirkko alkoi kuitenkin rauhallisissa merkeissä, ja lapset lauloivat kauniisti pianon ja viulun säestyksellä. Tekstien lukija hämmentyi sen verran, että luki kerralla kaikki tekstit, myös evankeliumin. Mutta se ei haitannut.
   Kirkossa oli paljon väkeä, lapsikuorolaisia oli tullut kuuntelemaan koko suku. Lopuksi joimme kahvit ja mehut kirkossa.
   Kurren kohtalo selvisi maanantaina. Kun siivoja meni kirkkoon, hän näki kuinka joku oli levitellyt papereita lattialle. Nähtävästi orava oli tullut tikan tekemistä rei’istä kirkon välikatolle ja sieltä kirkkosaliin. Viimeisillä voimillaan orava-rukka oli raahautunut alttarille ja kuollut sinne.

Artikkeli on osa lehteä 16/2016