Puhelin voi pahentaa koti-ikävää

25.5.16

Pärjääminen ja kaverien saaminen huolettavat joskus enemmän aikuista kuin leirille lähtevää lasta itseään

Leirille lähtevä pieni lapsi ei tarvitse mukaansa omaa puhelinta. Tästä oulunsalolaisen Heikinheimon perheen isä Jouni ja poika Samuel ovat samaa mieltä.
   Koti-ikävä iskee yleensä ennen nukkumaanmenoa. Siksi kotoa ei heidän mukaansa saa soittaa lapselle illalla.
   Samuelilla on yhden seurakunnan Kymppileirin ja muutaman partioleirin kokemuksella muitakin hyviä vinkkejä koti-ikävän karkotukseen.
   Unilelu pitää olla mukana. Jos ikävä yltyy niin, ettei uni meinaa tulla, asiasta pitää sanoa aikuiselle. Kun päivät ovat täynnä toimintaa, illalla ei jaksa ikävöidä. 
   Hyvä ruokakin pitää mielialaa korkealla, samoin nukkuminen kaverin kanssa samassa teltassa, kohta 11-vuotias Samuel listaa.
   Oulujoen seurakunnassa nuorisotyönohjaajana toimiva Jouni Heikinheimo suosittelee sopimaan jo kotona, että vanhemmat eivät soittele leirille ja että lasta ei lähdetä hakemaan kotiin kesken leirin.
   Heikinheimon kokemuksen mukaan huoli pärjäämisestä ja kaverien saamisesta on etupäässä aikuisilla, ei niinkään lapsella itsellään.
   – Lapsihan pärjää siellä kyllä, ellei vanhempi ala tivata, onko jo ikävä, pitääkö jo tulla hakemaan. Silloin lapselle nousee ikävän tunne pintaan, tulee itku – ja vanhempi säntää hakumatkalle.
   – Kotiin kyllä soitetaan, jos kyseessä on todellinen hätä, esimerkiksi sairastumistapaus, Heikinheimo muistuttaa.
   Vanhempien on hyvä kertoa lapselle, että ikävä on ihan normaali tunne ja sitä kokevat aikuisetkin. Lapsi kaipaa myös kannustusta: pärjäät kyllä.
   – Lapselle pitää muistuttaa, että ohjaajat ovat leiriläisiä varten. Heidän puoleensa pitää kääntyä, kun on koti-ikävä tai muuten paha olo.

Viisivuotiasta harmitti
yöpyä sisällä

Oululaisella Outi Visurilla on selkeä muistikuva ensimmäisestä leiristään:
   – Kenkutti, kun jouduin yöpymään sisällä enkä päässyt telttaan!
   Kymmenillä leireillä mukana olleena partiolainen tietää, että monelle ensi kertaa leirille lähtevälle yö teltassa voi olla vähän pelottava asia.
   Ensikertalaista mietityttää muukin: Kehtaanko ottaa unilelun? Entä jos yöllä tulee pissahätä? Minkälaista ruokaa leirillä tarjotaan? Osaanko pakata tavarani kotiinlähdön hetkellä?
   Leirillä eteen tuleviin asioihin voi hiukan valmistautua ennakkoon. Muualla kuin omassa sängyssä nukkumiseen voi totutella telttaillen vaikka omassa pihassa. Uimahallissa käymällä harjaantuu peseytymään vieraidenkin ihmisten seurassa. Makuupussin sullomista suojapussiin voi treenata jo kotona.

Tuttu unilelu
tuo turvaa

Vanhempia saattaa mietityttää, voiko lapsen lähettää leirille ilman kaveria.
   – Ainakaan ei kannata sanoa, että et voi mennä, koska et tunne ketään. Leiristä voi puhua myönteisesti: on paljon mukavaa tekemistä, aika kuluu nopeasti, syntyy uusia tuttavuuksia, Visuri sanoo.
   Lapsi voi haluta ottaa mukaan unilelun ja samalla miettiä, onko se jotenkin noloa.
   – Unikaveri-pehmolelua voi kutsua leirimaskotiksi, Visuri vinkkaa.
   Leirillä viihtymistä edesauttaa ohjeiden noudattaminen. Jos varusteluettelossa mainitaan pipo ja hanskat, ne on syytä pakata mukaan – kesäleirilläkin tarvitaan lämmintä ylle.

Voiko leiriltä lähteä
pois kesken kaiken?

Koti-ikävää pidetään leirillä loitolla muun muassa ennen nukkumaanmenoa kerrottavilla iltatarinoilla. Myös ruoka ja lämmin auttavat: jos palelee ja on nälissään, koti-ikäväkin helposti valtaa mielen.
   Voiko lapsi lähteä pois kesken leirin? Tähän ei Visurin mielestä ole yhtä yksiselitteistä vastausta.   Lähtöhalun syy selvitetään tapauskohtaisesti. Syynä voi olla esimerkiksi se, että lapsi jännittää seuraavan päivän ohjelmaa.
   Vaikka koti-ikävä vähän vaivaisikin, leirin jälkeen päällimmäisenä tuntemuksena on yleensä riemu.
   – Leiriltä palaavalla on repussaan paitsi likaisia kamppeita myös onnistumisen iloa ja itsensä voittamisen tunnetta, Visuri hymyilee.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 18/2016