Kastiperinne ja hindulaisuuden ajatukset karman laista vaikeuttavat vammaisten elämää Nepalissa
Reilu vuosi sitten maanjäristys ravisteli jo ennestäänkin köyhää Nepalia.
Intian ja Kiinan välissä sijaitsevan vuoristoisen maan 30 miljoonasta asukkaasta enemmistö on hinduja. Vaikka kastilaitosta ei virallisesti ole, käytännön tasolla nepalilaiset jakautuvat yhä kasteihin.
Alakastinen Ramlal Chepang, 31, asuu syrjäisessä kylässä Madin alueella. Ramlal syntyi niin käsistään kuin jaloistaan vammaisena. Hän on yksi Suomen Lähetysseuran kautta parempaan elämään kiinni päässeistä.
Nepalissa vammaisuuteen liittyy monenlaisia uskomuksia, esimerkiksi että vammainen lapsi on rangaistus vanhempiensa pahoista teoista. Hindulaisuuden ajatus karman laista tuo oman lisänsä tähän – ihminen on paikkansa ja tilansa jo edellisessä elämässä ansainnut.
Vauva jätettiin
viidakkoon
Ramlalin vanhemmat veivät pojan paikallisen henkiparantajan luo. Parantaja neuvoi viemään pojan viidakkoon kuolemaan. Vanhemmat eivät rohjenneet vastustaa parantajan neuvoa ja niin poikavauva jäi yksin keskelle metsää.
Kahden päivän kuluttua äiti tuli katsomaan lasta. Ihmeekseen hän löysi pojan elävänä. Äiti päätti viedä pojan kotiin.
Ramlal ei voinut kävellä, mutta hän oppi kiipeämään puihin. Ramlalin tehtäväksi tuli istua puussa ja hätyytellä ritsalla viljelyksille varkaisiin tulevia apinoita.
Sitten kotikylässä sattui maanvyörymä. Perhe menetti kaiken ja asettui asumaan viidakkoon monien muiden maattomien kanssa.
Kun alueella aloitettiin Suomen Lähetysseuran kylänkehittämisprojekti, Ramlal pääsi mukaan. Hoksottimiltaan nopea nuorimies avustettiin alkuun pienen kaupan perustamisessa.
Nyt Ramlal on perheensä ylpeyden aihe. Perheenjäsenet ovat kääntyneet kristityiksi ja Ramlal lahjoitti kauppansa tuotoilla lähikirkkoon penkit.
Muutos lähtee
pienistä asioista
Suomen Lähetysseura tekee Nepalissa yhteistyökumppaniensa kautta kylien kehittämistyötä, jossa lähdetään ihmisen perustarpeista.
Eristäytyneiden kylien ihmiset tekevät usein tarpeensa lähellä vettä ja käyttävät vettä vessapaperin sijaan. Kun samasta joesta tai lähteestä haetaan vesi myös ruuanlaittoon, leviävät tartuntataudit. Näihin asioihin haetaan ratkaisuja.
Usein – kuten Ramlalinkin tapauksessa – samassa yhteydessä mietitään myös ruokaturvaa ja elinkeinomahdollisuuksia. Oman kylänsä kehittämiseen sitoutunut ryhmä myöntää pienlainoja.
Laina siementen hankintaan ja projektin kautta saatu koulutus auttavat alkuun monta pienviljelijää. Perheiden ruokavalio monipuolistuu. Joku alkaa tienata rahaa kampaajana, toinen käsityöläisenä, kolmas soittaa hääyhtyeessä.
Muutamassa vuodessa myös kylän lapsia alkaa etsiytyä kouluun. Lasten halutaan oppivan lukemaan. Innostus uuden oppimiseen ja kiinnostus uusiin mahdollisuuksiin kasvaa kylissä, joissa välttämättä lukutaitoisia aikuisia ei ole lainkaan.
Kristillinen ihmiskäsitys
antaa arvon jokaiselle
Projekteissa pääpaino on sillä, että ihmisille itselleen syntyy motivaatio ja edellytyksiä parantaa omaa asemaansa. Se saa aikaan pysyviä muutoksia.
Suomen Lähetysseura toimii tässäkin maassa kristillisen ihmiskäsityksen pohjalta.
Jos hindu saattaa ajatella, että kurja tilanne on ansaittua ja siihen on tyydyttävä, kristillinen ymmärrys ihmisestä lähtee siitä, että jokainen on samanarvoinen, jokainen on Jumalan kuvaksi luotu.
Nepalin kirkko on yksi maailman nopeimmin kasvavista. Rakkauden teot synnyttävät hedelmää, joka kantaa tässä ajassa mutta myös tulevassa.
SEIJA HELOMAA