Suvivirsi voi hyvin

25.5.16

Luonto on taas herännyt auringon lämmössä talven jälkeen eloon. Kasvillisuus viheriöi. Linnut visertävät. Näitä kesäisiä tuntoja meillä on laulettu suvivirressä Jo joutui armas aika yli 300 vuoden ajan.
   Kesä on suvivirressä läsnä. Juhannuskirkosta puuttuisi paljon ilman suvivirttä. Kesän mittaan se on toivevirtenä monet kerrat erilaisissa seurakuntatilaisuuksissa. Suvivirsi kaikuu hengellisillä kesäjuhlilla. Se sopii mainiosti perhejuhliin, häätilaisuuksiin, rippijuhliin. Sanat ja sävel ovat ihmisille tutut.
   Koulujen kevätjuhlissa laulettava suvivirsi on pitkä perinne. Käytäntöä halusivat kyseenalaistaa erityisesti vapaa-ajattelijat. Kolmisen vuotta sitten asiasta syntyi laaja ja ärhäkkä keskustelu. Lopulta maan ylimpien laillisuusvalvojien kanta oli, ettei suvivirren laulamista kevätjuhlissa ollut perusteltua kieltää.
   Kuusi vuotta sitten Helsingin seurakunnissa virisi ajatus viettää toukokuun lopulla erityistä suvivirren sunnuntaita. Kumppaniksi tullut Kirkon Ulkomaanapu toi tapahtumaan mukaan kristillisen lähimmäisvastuun. Tänä vuonna Suvivirsi -kampanjassa on mukana jo suurin osa maamme seurakunnista.
   Eri puolilla Oulua on tämän viikon torstaina toistakymmentä Suvivirsi-tapahtumaa ja sen lisäksi ainakin Kempeleessä yksi. Ulkomaanavun kampanjakohteena on tukea lasten ja nuorten koulunkäyntiä Etelä-Sudanissa.
   Suvivirsi elää ja voi hyvin nykypäivän Suomessa. Sen perinne- ja kulttuuriarvot on tunnustettu.
   Keskeisintä on kuitenkin virren sanoma. Luonto julistaa Jumalan kunniaa ja hyvyyttä. Kristus on sydäntemme valo ja rakkauden sytyttäjä. Suvivirsi soi iloisin kiitossävelin.

HANNU OJALEHTO

Artikkeli on osa lehteä 18/2016