Aikaisemmin erityisnuorisotyössä tehtiin katutyötä Saapas-palveluoperaatiossa

Aikuisen tuki löytyi oikeaan aikaan

7.6.16

Seurakunnan erityisnuorisotyössä on kiireettömiä, nuoriin sitoutuneita aikuisia

Vielä parisen vuotta sitten nuoren äidin Tuulikin elämä näytti monella lailla erilaiselta kuin nyt. Hänen menneisyyteensä kuuluivat päihteet ja mielenterveysongelmat. Tuulikki odotti lasta ja lapsen isä oli väkivaltainen. Juuri lapsen isän väkivaltaisuuden vuoksi Tuulikki haluaa esiintyä jutussa keksimällään nimellä oikean nimen sijaan.
   Tuulikki kuuli kaupungin nuorisotalolla Voimaneidot-ryhmästä. Ryhmässä oli tarkoituksena opetella tunnistamaan omia voiman tunteita ja löytää tapoja ilmaista rakentavalla tavalla aggression tunteita.
   – Kiinnostuin ryhmästä kahdesta syystä: mukana olo tarkoitti tekemistä kodin ulkopuolella. Lisäksi omista tunteista puhuminen ja niiden ilmaiseminen oli tuolloin minulle hankalaa, Tuulikki kertoo.

”Löysin oman
arvoni ihmisenä”

Voimaneito-ryhmä oli paljon enemmän kuin Tuulikki osasi odottaa. Ryhmän ohjaajina toimivat Oulun kaupungin Byströmin nuorten palveluissa työskentelevä Sanna Lakso sekä Oulun seurakuntien Anja Saukkomaa, Anskuksi kutsuttu erityisnuorisotyöntekijä.
   – Löysin Voimaneidoissa oman arvoni ihmisenä. Minua kuunneltiin ja sain vetäjiltä henkisen tuen lisäksi myös konkreettista apua. Omasta taustastani johtuen koin kulkevani joka paikassa leima otsassa. Voimaneidoissa sain olla oma itseni ilman ennakkoluuloja. Se oli tosi tärkeää.
   Tuulikki muistelee kiitollisena muun muassa sitä hetkeä, kun hän ja lapsi pääsivät Anskun tuella Oulun ensi- ja turvakotiin pakoon väkivaltaista lapsen isää.
   Vaikka Tuulikki ei enää asu Oulussa, yhteydenpito Ansku Saukkomaan, Sanna Lakson ja muiden Voimaneito-ryhmäläisten kanssa jatkuu edelleen.
   – Voin yhä soittaa Anskulle milloin vain. Vetäjät oikeasti välittävät minusta. Sellaista ei voi pitää itsestäänselvyytenä.

Klubivuodet
muuttivat suunnan

Nelikymppinen, nykyisin Tampereen lähistöllä asuva Petri ”Spede” Ojanen oli teini-iässä vakiokävijä Oulun seurakuntien erityisnuorisotyöntekijöiden vastaanotolla, klubiksi kutsutussa päivystyksessä.
   Speden mukaan hänen elämänsä lähti varhain urille, jotka veivät hänet koettelemaan välillä myös lain rajoja.
   Spede oli tutustunut seurakuntien erityisnuorisotyön palveluoperaatio Saappaaseen, kun saapaslaiset olivat ottaneet hänet, humalaisen nuoren kadulta suojaansa.
   – Haimme kaveriporukassa älyttömyyksillä jännitystä elämäämme. Viinaa kului liikaa, hän kertoo.
   Viisi klubivuotta rauhoitti Petri Ojasen. Erityisnuorisotyöntekijöiden päivystyksessä kaveripiiri alkoi vaihtua toisenlaiseksi. 
   – Työntekijöistä tuli minulle tärkeitä aikuisia. Se oli tärkeää, jotta sain elämäni uusille raiteille.
   – Klubilla koin, että työntekijöillä oli aikaa minulle. Aikuisen läsnäolo teki hyvää, mutta minkään yhden keskustelukerran seurauksensa asiat eivät elämässä muutu.

RIITTA HIRVONEN

Artikkeli on osa lehteä 19/2016