Kipa tutuksi kädestä pitäen

7.6.16

Viiden Turun seudulla vaikuttavan kirkonmiehen räväkkä Viis papeista -bändi esiintyi parisen viikkoa sitten Kirkon palvelukeskuksen Kipan kesäjuhlassa. Musisoivat papit olivat riimittäneet tuttuja lauluja uusiksi Oulun matkaa varten.
   Sanoituksissa uskallettiin käsitellä huumorin avulla kirkon yhtä viime vuosien – välillä kuumaakin – puheenaihetta: viimeisimmätkin seurakunnat luopuvat ensi vuoden alusta kirjanpidosta ja palkanlaskennasta ja palvelut siirtyvät Kipaan.
   Muutos on ollut suuri ja välillä myös muutosvastarinta.
   Juuri tämän vuoksi kesäisen, huumorisävytteisen musiikkiesityksen voi nähdä merkittävämpänä kuin pelkästään yhden kirkollisen työpaikan rentona kesäjuhlana.
 
Kipakoita otsikoita
on riittänyt

Kipa perustettiin vuonna 2011. Sen jälkeen ainakin kirkollisissa lehdissä Kirkon palvelukeskukselle on jaettu välillä ruusujen sijaan risuja. Otsikoissa on todettu muun muassa: ”Kipa saa seurakunnasta kipakkaa palautetta”.
   Uudenlainen verkkoasiointi tietojärjestelmineen on koettu osassa seurakuntia työtä hankaloittavaksi, vaikeaksi ja kankeaksi. Murhetta on purettu avoimesti ja vaikeuksiin on etsitty ratkaisuja.
   Kipalaiset ovat käyneet kirkolliskokousta myöten kädestä pitäen esittelemässä esimerkiksi matkalaskujen tekoa.
   Kun pappibändi sitten räppää kesäjuhlassa yhteisestä taipaleesta huumorin pilke silmässä, palvelukeskuksen johtaja Seija Mäen­pää rohkenee todeta kirkonmiehille, että yhteinen sävel on lopulta löytynyt. Ainakin yhteinen nauru tuntui hyvältä.
   Vaikka uudet asiat ovat koetelleet seurakunnissa kärsivällisyyttä, ihmiset ovat muistaneet sanoa kipalaisille: emme me teille ole vihaisia.
 
Kirkon väki samanlaisia
kuin muutkin ihmiset

Seija Mäenpää aloitti Kipan johtajana 2011. Hän muistaa hyvin ensimmäisen työpäivänsä silloisessa Oulun seurakuntayhtymän virastotalossa Isokadulla.
   – Minua odotti pöydällä kännykkä ja läppäri.
   Kirkko oli Mäenpäälle entuudestaan tuttu samalla tavoin kuin monelle muullekin suomalaiselle: seurakuntaan oli yhteys elämän käännekohdissa, kuten lasten kastejuhlissa.
   Oulun kaupungin talous- ja kehittämispäällikkönä viisi vuotta toiminut Mäenpää ryhtyi tutustumaan uudessa työssään muun muassa seurakuntien hallintovirkamiehiin, kirkkoherroihin ja muihinkin kirkon työn tekijöihin.
   Nopeasti hän huomasi, että ihmiset ovat samanlaisia kaikkialla. Mäenpää oli mukana Oulun kaupungin palvelukeskuksen kehittämisessä ja näki myös siellä, että osalle työntekijöistä muutokset olivat helpompia kuin toisille.
 
Mielikuvat
vaihtuivat yhteistyössä

– Alussa Kipasta saattoi liikkua seurakunnissa monenlaisia huhuja. Kun yhteistyötä kanssamme sitten todellisuudessa ryhdyttiin tekemään, ihmiset tutustuivat toisiinsa. Kipa sai kasvot, Mäenpää kertoo.
   – Mielikuvat eivät ehkä sitten pitäneetkään paikkaansa. Luottamusta on rakennettava ja sen jälkeen pidettävä yllä.
   – Kipalaisille on joskus todettu, että meidän tulisi kertoa totuudenmukaisesti ongelmista. Minä en osaa lähteä liikkeelle näin ongelmakeskeisesti. En ole luonteeltani sellainen, joka sanoo, että nyt menee huonosti.
   – Vaikeudet haastavat minua etsimään ratkaisuja.
   Seija Mäenpää sanoo ymmärtäneensä alusta saakka, että hän on Kipassa ennen muuta muutoksen johtaja.
   – Muutoksen vaikutuksia on tutkittu paljon. Siksi mitään suuria yllätyksiä ihmisten reaktioissa ei ole tullut vastaan.
   – Muutoksen vieminen eteenpäin vaatii paljon ihmisten kuuntelua. Työntekijät pitää ottaa mukaan muutokseen. Kun meille on annettu kriittistä palautetta, en lähde väittämään vastaan. Yritän ymmärtää asiakkaan kokemusta ja näkemystä.
   On sanottu, että johtajan tärkeimpiä ominaisuuksia on empatiakyky. Tämän väittämän Mäenpää allekirjoittaa.

RIITTA HIRVONEN  

Artikkeli on osa lehteä 19/2016