Kirkon töihin

7.6.16

Viime viikonvaihde oli nuorten juhlaa. Peruskoulunsa päätti 58 000 koululaista, uusia ylioppilaita lakitettiin 27 000.
   Elämä on nyt heillä taitekohdassa. Miten jatkaa opintoja?  Mistä löytyisi yhteiskunnassamme oma paikka, saisi työtä ja toimeentulon? Edessä on suuria ja tärkeitä valintoja.
   Kirkon työt ovat tilastojen perusteella harvojen vaihtoehto. Kirkollisiin ammatteihin valmistuneita on vuosittain noin tuhat. Heistäkin osa sijoittuu muualle kuin seurakuntien palvelukseen.
   Kirkkoa ja seurakuntia on pidetty perinteisesti vakaina työpaikkoina. Henkilöstön määrä on kasvanut vuosikymmenten ajan.
   Talouden heikkeneminen on kääntänyt kuitenkin käyrän alaspäin. Pätkätöitä tehdään entistä enemmän myös kirkon palveluksessa. Ilmassa on monia epävarmuustekijöitä.
   Kirkollisiin ammatteihin kouluttavien tahojen tulee seurata tarkasti tilannetta ja mitoittaa opiskelijamäärät sen mukaisesti.
   Työmarkkinoilla kirkko ei pärjää palkkatasollaan kovin hyvin. Työajat ovat monissa tehtävissä epämukavat. Seurakuntien työyhteisöongelmat nousevat helposti julkisuuteen.
   Vaikka kirkon töihin voidaan liittää tällaisia negatiivisia etumerkkejä, se ei ole koko totuus. Työntekijän oma motivaatio on jokaisessa työpaikassa avainasemassa. Seurakunnissa useimmat työtehtävät sisältävät ihmisten kohtaamista heidän iloissaan ja suruissaan. Se tuo työhön omat haasteensa, mutta on myös antoisaa ja palkitsevaa.
   Kirkossa on tehty ja tehdään paljon työtä henkilöstön hyvinvoinnin eteen.
   Kirkko on olemukseltaan hengellinen yhteisö. Se on sitä myös työyhteisönä ja työpaikkana. Tämän sisäistäminen luo vahvan perustan hyvälle työmotivaatiolle.

HANNU OJALEHTO

Artikkeli on osa lehteä 19/2016