Peppiina haluaa lähetystyöhön

7.6.16

Uskonnot vaikuttavat niin paljon eri kulttuureista olevien ihmisten keskinäiseen kanssakäymiseen, että kempeleläinen Peppiina Aspegren halusi ottaa vapaavalintaisen uskonnonkurssin, kun sellainen Kempeleen lukiossa oli tarjolla.
  Tuore ylioppilas on Kempeleen seurakunnan järjestämään Missio maailmassa -kurssiin enemmän kuin tyytyväinen. Tietoa karttui niin lähetystyöstä kuin kirkon muusta kansainvälisestä työstä ja kulttuurien kohtaamisesta.
   – Lähetystyö kiinnostaa. Pidän erittäin todennäköisenä, että vähän vanhempana lähden lähetystyöhön pidemmäksikin aikaa, 18-vuotias Peppiina sanoo.
   Jo sitä ennen voisi ajatella lyhyempää, muutaman viikon–muutaman kuukauden mittaista työharjoittelua. Tällaisia jaksoja järjestävät lähetysjärjestöt lähetyskohteissaan.
   Seuraavaksi edessä ovat kuitenkin opinnot. Aspegren haluaa uskonnonopettajaksi. Pääsykoe sekä Helsingin että Joensuun yliopistoihin teologiaa opiskelemaan on jo käytynä.
   Lähetystyöhön Aspegren tahtoo, koska haluaa vaikuttaa muiden elämään positiivisella tavalla edes vähän.
   – Koen, että maailman muuttamisessa yksittäinen ihminen saa enemmän aikaan jossakin lähetyskohteessa kuin laittamalla muutaman euron keräyslippaaseen Suomessa.
   – Autettavia olisi loputtomasti teollisuusmaissakin, mutta suurimmat ongelmat lienevät kuitenkin kolmannen maailman maissa. Niissä koko yhteiskuntaa pitäisi muuttaa, mutta eihän sellainen hetkessä tapahdu.
   Peppiina Aspegrenista tuntuu, että moni nuori haaveilee vapaaehtoistyöhön lähtemisestä. 
   – Halu vain ei välttämättä konkretisoidu. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä huono-osaisia kohtaan vaan siitä, ettei jaksa nähdä vaivaa. No, en ole vielä itsekään tehnyt mitään ihmeellistä asian hyväksi.
   – Jos tulevaisuudessa tulen valituksi lähetystyöhön, tahdon tehdä konkreettista auttamista, vaikka sitten opettajana.
   Lähetystyö ei ole käännyttämistä, lukion uskontokurssilla opetettiin. Peppiinalle jäi mielikuva, että lähetystyö on ensisijaisesti konkreettista auttamista. Kristinuskon sanoma tulee esiin auttamisen ohella.
   – Kun usko saa auttamaan avun tarpeessa olevia ihmisiä, autettavilla herää kiinnostus meidän uskontoamme kohtaan. Lähimmäisenrakkaus on yksi kristinuskon vetovoimatekijä, Peppiina miettii.

MINNA KOLISTAJA

Artikkeli on osa lehteä 19/2016