Mistä ei voi olla samaa mieltä, sitä on ihmeteltävä yhdessä. Lausahduksen takana on kirjailija ja toimittaja Kaisa Raittila.
Kirkon kiperää, ajankohtaista kysymystä uuden avioliittolain seurauksista ei yhdellä, viisaallakaan ajatuksella ratkota. Tarvitaan muuta pohdintaa.
Toivoa sopii silti, että tätä vaikeaa kysymystä kirkon sisällä mietitään Raittilan lauseen hengessä. Tärkeämpää, kuin olla vain oikeassa ja kyseenalaistaa eri tavalla ajattelevien näkemys, on ihmetellä asiaa yhdessä: miten kirkossa mennään yhdessä tuumin eteenpäin, kun uusi avioliittolaki tulee reilun puolen vuoden jälkeen voimaan.
Kuten aina näkemyseroissa, tässäkin keskustelussa turhilta loukkauksilta säästytään, kun eri osapuolet uskaltautuvat liikahtamaan piirun verran lähemmäksi niitä, jotka ajattelevat asiasta toisin kuin itse.
Kirkon avioliittokäsitys on edelleen se, että avioliitto on miehen ja naisen välinen asia. Osa papeista on silti valmiita vihkimään myös samaa sukupuolta olevia pareja. Miksi he haluavat toimia näin?
Tavallisilla seurakuntalaisilla ei ole välttämättä omasta takaa tietämystä luterilaisesta avioliittoteologiasta. Tuntuisi väärältä, että asiasta puhuisivat esimerkiksi vain papit keskenään, sillä itse asia koskettaa aivan tavallisia perheitä ja usein kipeästikin.
Siksi oma seurakuntalehti tarjoaa mielellään tilaa keskustelulle vaikeasta aiheesta. Olisi esimerkiksi hienoa kuulla, millaisia perheitä Raamatussa on. Onko Raamattu myös avioliittokysymyksessä auktoriteetti, vaikka Raamatun ajan perhekulttuuriin kuuluivat esimerkiksi orjat ja moniavioisuus?
Kuka avaa tässä lehdessä rakentavan keskustelun asiasta, joka jo repii joitakin kirkkoja kahtia?
Riitta Hirvonen
Hyvän keskustelun paikka
13.7.16