Kesäteologi Heikki Pesämaa aikoo pappina tuoda löytämänsä totuuden rohkeasti esille
Entinen yrittäjä Heikki Pesämaa on ollut kesätöissä aikaisemminkin, nuorena miehenä muurahaishappotornin putsaajana Kemiralla ja rakennuksilla raatamassa.
Pestit olivat hienoja kokemuksia ja kuuluivat nuoren miehen elämään. Tämän suven duuni lienee kuitenkin sykähdyttävin: kesäteologin paikka Oulujoen seurakunnassa.
– Kun sain tiedon valinnasta, tuli käsittämätön riemun tunne. Se oli jotakin aivan uskomatonta, Pesämaa, 50, hehkuttaa. Suurimman riemun miehelle tuotti hyväksytyksi tulemisen tunne.
Ennen alkavaa kirkollista uraansa Pesämaa työskenteli pitkään yrityselämässä muun muassa perhefirmassa ja koneurakoinnissa. Viimeinen bisnes, Vaalan ja Utajärven rajamailla sijaitseva retriittikeskus, myytiin vuonna 2014.
Pesämaa asuu perheineen Oulujoen varrella Pikkaralassa. Hän sai ilokseen kesäteologin työn kotiseurakunnastaan. Pesämaa ei ole vielä pappi, vaan toivoo saavansa pappisvihkimyksen syksyllä.
Yksinäisyys
suurin haaste
Pesämaa muun muassa saarnaa jumalanpalveluksissa. Kesäteologin tehtäviin ei kuulu kirkollisia toimituksia kuten hautauksia ja vihkimisiä.
Kesäteologina Pesämaa on tekemisissä rippikoululaisten ja vähän nuorempienkin kanssa. Tuleva pastori tulee rippikoululaisten kanssa hyvin toimeen, sillä hän työskenteli kymmenen vuotta samanikäisten nuorten pesäpallovalmentajana.
– Haastavinta työssä on yksinäisyyden kohtaaminen, Pesämaa sanoo.
Yksinäisyys kuuluu Pesämaan mielestä väistämättä uskonsuhteen alinomaisessa epävarmuudessa hapuilevan ihmisen kilvoitukseen, eikä mikään kilvoitus etene ilman kärsimystä.
– Haastavuus polttaa ylpeyttä ja turhamaisuutta. Poltot ovat kipeitä, kun tajuaa yksinäisyytensä, Pesämaa tunnustaa.
Totuuden kaipuu
johdatti uralle
Teologiseen tiedekuntaan Pesämaan johdatti tinkimätön totuuden kaipuu.
– Maailma on täynnä sanoja ja erilaisia merkityksiä. Toinen käyttää eri sanaa ja ymmärtää sen eri tavoin. Minua jäi kiusaamaan suuresti, että asioita ei ymmärretä samalla tavalla, Pesämaa kertoo.
Tuleva teologi kaipasi kestävämpää pohjaa, jonka hän löysi kristinuskosta. Hän pohti teologisia kysymyksiä ja tutki kristillistä kirjallisuutta.
Nelisen vuotta sitten Pesämaa luki Rolf Arnkilin teoksen Perimmäisten kysymysten äärellä, joka kuvaa kolmen kuolevan miehen kirjeenvaihtoa.
– Kirja pysäytti minut pohtimaan ikuisia asioita. Totuustematiikka on aina ollut minulle kipeä aihe, koska asioita voi tulkita miten tahansa. Sellainen aiheuttaa levottomuutta, sillä tällöin rakennetaan vaikka millaisia pilvilinnoja, hengenmies kertoo.
Pesämaan mukaan totuuksia on kuitenkin vain yksi: kristinuskon totuus, jota kesäteologi ei epäröi kutsua absoluuttiseksi.
Evankeliumi
selkeämmin esille
Kirkko saisi Pesämaan mielestä selkeämmin julistaa evankeliumia.
– Kaikenlaiset digitaalikikkailut ja muut hömpötykset ovat tyhjänpäiväisiä kristinuskon ytimen rinnalla. Kirkko lähtee mukaan monenlaisiin tempauksiin ja tilapäisiin juttuihin. Se palvelee kirkon brändiä, mutta palveleeko se Jumalan brändiä?
Evankeliumin julistamista rohkeasti ja selkeästi ei Pesämaan mukaan tule pelätä tai varoa, vaikka siinä voi menettää kasvonsa.
– Meille ei ole luvattu helppoa elämää. Jos pelko estää julistamasta evankeliumia, ei pelätä ainakaan Jumalaa.
Pesämaa tuntee joskus riittämättömyyttä tehtäväänsä.
– Heräsin yöllä ja tunsin, että ei minusta ole tähän. Tunsin valtavaa tuskaista epävarmuutta. Se oli voimattomuuden hätähuuto.
Onneksi Pesämaa kokee myös rohkaisevia tunteita. Lämpimiä läikähdyksiä, kuten hän asian ilmaisee.
– Saan uskomatonta vahvistusta ja johdatusta, aivan kuin joku olisi koko ajan rinnalla ja sanoisi, että annahan mennä, kesäteologi sanoo.
– Olen keskellä hyvää ja rakastavaa yhteisöä, joka on yhteisellä asialla.
PEKKA HELIN