Tiet koettelivat joskus niin autoa kuin matkalaisia

Avustusmatkoilla vietiin sukkia ja Jumalan sanaa

31.8.16

Lähialuetyö alkoi 1980-luvun alussa Keski-Inkeristä

Inkeriläiset peittivät kaupungintalon isokokoisen Lenin-patsaan kirkonmenojen ajaksi lakanalla, kun Hatsinan kaupungintalolla Keski-Inkerissä 1980-luvun puolivälissä pidettiin  kylmän kauden jälkeen ensimmäinen ehtoolliskirkko.
   Kestilässä liki 40 vuotta diakonissana toimineella Leena Räsäsellä on lukuisia kokemuksia lähialueelle suuntautuvasta lähetys- ja diakoniatyöstä niin Inkerissä kuin Vienan Karjalassa.
   Silloisen Kestilän seurakunnan työ Suomen lähialueilla alkoi 1980-luvun alussa seurakuntamatkoilla Skuoritsan, Hatsinan ja Kupanitsan pieniin seurakuntiin. Myöhemmin mukaan tuli Raahen rovastikunnan muita seurakuntia.
   – Kun tieto lähialueen puutteesta kasvoi, seurakuntalaiset halusivat olla mukana avustustyössä.

Vieraanvaraisuutta
löytyi aina

Kun 1980-luku eteni, olot Neuvostoliitossa huononivat.
   – Kauppojen hyllyt ammottivat tyhjyyttään. Seurakuntalaisten lahjoittamat villasukat sekä kauppojen ja elintarviketehtaiden lahjoittama ruoka – muun muassa riisi, kahvi, palasokeri, sekahedelmät ja kuivahiiva    – otettiin kiitollisena vastaan, Räsänen muistaa.
   Viikon mittaisilla avustusmatkoilla työntekijäporukat jakoivat suuret määrät paketteja etupäässä vanhuksien ja varattomien perheiden koteihin.
 – Työ oli rankkaa, mutta antoisaa. Huono tiestö toi omat haasteensa ja majoitus tapahtui alkeellisissa oloissa paikallisten ihmisten mökeissä.
   – Vieraanvaraisuutta ei kuitenkaan koskaan puuttunut. Mökin emännät eivät koskaan vieraista hätkähtäneet. He eivät käyneet selittelemään sekaisuutta tai puutetta vaan löivät pöytään sen, mitä sattui olemaan, usein ruislimppua ja teetä tai kaalisoppaa.
   Kotikäyntien jälkeen päivä jatkui kokoontumisella illalla.
   Iltatilaisuuksista tiedotettiin yksinkertaisesti menemällä johonkin taloon, mistä tieto levisi salamannopeasti ja ihmiset tulivat paikalle omien tuoliensa kanssa.
   – Oli laulua ja puhetta. Meille suomalaisille oli koskettavaa kuulla inkeriläisten Siperian käyneiden ja sieltä palanneiden omia kokemuksia.

Karjalan lähialue-
työ kirjaksi

Vienan Karjalaan suuntaan lähialuetyö virisi Siikalatvan suunnalta 1990-luvun alussa.
   – Työ oli tunnustelua ja toisiinsa tutustumista. Sitten alkoi pikkuhiljaa viritä toimintaa: kotikäyntejä, jumalanpalveluksia, lastenleirejä ja lasten joulujuhlia.
   Räsänen toimi projektipäällikkönä Siikalatvan alueen kuntien ja seurakuntien yhteistyöhankkeessa, jossa opetettiin suomalaisia toimimaan lähialueella.
   Kaksivuotisen EU-hankkeen painopistealueet olivat sosiaali- ja terveydenhuolto, matkailu, infrastruktuuri sekä seurakuntatyö.
   Kirkon ulkomaanavun turvin Vienan Karjalassa järjestettiin palstaviljelykoulutusta. KUA kustansi myös köyhän alueen 250 oppilaalle iltapäiväruokailun koululla, koska lasten kotona ei ollut varaa heidän ruokkimiseensa.
   Karjalaan 25 vuoden aikana tehdystä lähetys- ja diakoniatyöstä koottu kirja julkistetaan lähetysjuhlilla.
   – Kirjapaino on luvannut, että Eipä Isä hylkää lastaan ehtii myyntiin lähetysjuhlille.
   Leena Räsänen kannustaa seurakuntalaisia lähialueille järjestettäville retkille.
   – On silmiä avaava kokemus huomata, kuinka lähellä mutta samalla kaukana nämä ihmiset ovat.

MINNA KOLISTAJA
minna.kolistaja@rauhantervehdys.fi

Leena Räsänen ja Martti Arkkila julkistavat Karjala-työn 25-vuotisjuhlakirjan lähetysjuhlilla Piippolassa la 3.9. kello 12.30 Piippolan ammatti- ja kulttuuriopiston auditoriossa.

Artikkeli on osa lehteä 24/2016