Afrikan kokeminen herätti Missionuorissa halun auttaa
Kymmenen nuorta Oulusta ja Oulaisista pakkaa avustustavaroita matkalaukkuihin Tuiran kirkossa. Missionuorten nimellä tunnettu ryhmä on lähdössä liki kolmeksi viikoksi yhteen Afrikan köyhimmistä maista. Heitä jännittää.
Etiopian-matkalle on lähdössä myös nuorisotyönohjaaja Tuulikki Ståhlberg, jonka johdolla Missionuorten toimintaa on järjestetty jo lähemmäs kaksi vuosikymmentä, sekä Oulaisten kirkkoherra Matti Hirvilammi, joka on asunut Etiopiassa lapsena ja ollut siellä myös lähetystyössä.
Kun joukko kotiutuu, jotain on lopullisesti muuttunut. Afrikka ja afrikkalaisten asenne elämään on tehnyt vaikutuksen.
Koulutarvikkeita, lankoja, villasukkia, jalkapalloja ja t-paitoja mukanaan vieneet nuoret ovat nähneet sen, kuinka apu menee perille ja kuinka suuri vaikutus pieneltä tuntuvalla avullakin on.
Matkan jälkeen he ovat ymmärtäneet, kuinka lähellä palveluja Suomessa asutaan, ja miten helppoa elämä on. Se saattaa jopa oikein ärsyttää. Kuinka täällä kehtaa edes valittaa? Heissä on herännyt halu auttaa.
Annetaan Ada Skytten ja Suvi Jokisen kertoa matkasta.
* * *
Etiopiassa tavoitteenamme oli nähdä siitä mahdollisimman monta puolta.
Useiden uskontojen maassa jokainen kaupunki erosi toisesta, ja vaihtuvat maantieteelliset olosuhteetkin aiheuttivat hämmennystä: vaikka yhtenä yönä hikoilimme keskellä kuivaa autiomaata, saattoi seuraava päivä tuoda tullessaan vehreän vuoristokylän, jossa yölämpötila tippui lähemmäs nollaa.
Saimme reissumme aikana kokea sekä historiallista ja perinteistä Etiopiaa tapakulttuureineen ja arkkitehtuureineen että kovaa kyytiä urbanisoituvaa suurkaupunkialuetta uusine moottoriteineen ja ketjuliikkeineen.
Yhtenä ensimmäisistä etapeistamme reissun aikana oli Hosainan kuurojen koulu. Se, miten yli 200 oppilasta ja opettajaa välittävät toisistaan siellä, oli upeaa.
Leikimme, lauloimme ja näyttelimme esikoululaisten kanssa, ja vaikka yhteistä kieltä ei löytynytkään, meillä oli todella hauskaa ja kykenimme tekemään vaikka mitä yhdessä.
Yksi ryhmämme pojista opetti lapsille voimistelutemppuja, ja he opettivat meille paikallisia leikkejä, sekä antoivat meille piirteistämme muistuttavat lempinimet.
Valitettavasti vielä tänäkin päivänä moni etiopialainen uskoo, että jos lapsi on jollain tapaa vammainen, se on Jumalan rangaistus vanhempia kohtaan jostain heidän tekemästään synnistä.
Hosainan kuurojen kouluun on otettu lapsia ympäri suurta maata, jotta he voisivat oppia ja elää suhteellisen normaalia elämää. Tästä esimerkkinä oli pieni Iisak-poika, joka oli päässyt kadulta kouluun. Hosainan kouluun pääseminen onkin todellinen lottovoitto, sillä siellä voi opiskella aina ammattiin asti.
Reissuumme kuului myös paikalliseen luontoon tutustuminen. Bale-vuoristolla viettämämme aika olikin yksi matkamme unohtumattomimmista ajoista tähtitaivaineen ja villieläimineen.
Osa porukastamme kiipesi yli 4 300 metrin korkeuteen, ja juhannus vaihtui keskellä reppureissaajia ja pahkasikoja.
Luonnonpuistossa vieraillessamme osa meistä pääsi myös ainutlaatuiselle retkelle kansallispuistoon, jossa puiston lintuoppaan johdolla pääsimme muutamien metrien päähän esimerkiksi pöllöistä, joita on enää neljä koko maailmassa.
Etiopiaa olisi vaikea kuvata mainitsematta ihmisten vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä. Minne vain matkallamme päädyimmekin, kohtasimme auttavia käsiä – silloinkin kun minibussimme rengas puhkesi kirjaimellisesti keskellä savannia.
Puhelimen hävitessä Hosainan koulun lapset etsivät sitä yhteistuumin, eksyessämme neuvottiin reittiä, ja reissun lopulla matkaoppaamme Hawaz kutsui meidät kotiinsa syömään.
Koimme matkamme aikana tietynlaista kasvamista ja elämän realiteettien kirkastumista.
Kun ensimmäisenä iltana saavuimme yhteen pääkaupungin parhaimmista hotelleista, moni meistä oli epäilevin mielin: huomio kiinnittyi katulapsiin, peltiseiniin ja kylmiin suihkuihin. Reissun ensimmäinen hotelli tuntuikin meistä kaikista enemmän tai vähemmän ränsistyneeltä ja likaiselta.
Kun sitten palasimme samaiseen hotelliin kolmeksi viimeiseksi yöksi, hotelli koettiin huonepalveluineen ja buffet-aamiaisineen todelliseksi luksukseksi. Asenteenmuutoksesta saimme kiittää kaikkea, mitä olimme matkamme aikana nähneet ja kokeneet.
Vaikka reissun aikana näimmekin paljon surullisia ja pitkään mietityttäviä asioita, jäi päällimmäiseksi mieleen ihmisten ystävällisyys ja kohteliaisuus. Saimme paljon etiopialaisia ystäviä, ja heidän kanssaan matkamme oli erittäin antoisa ja tapahtumarikas.
Gospelmuusikko Pekka Simojoki kertoi parille meistä kerran konserttinsa jälkeen, kuinka Afrikkaan rakastuu heti. Tämän reissun jälkeen moni meistä voi ainakin sanoa, että niin todella tapahtui.
* * *
Jututtaessani nuoria matkan jälkeen useampi heistä aikoo palata Afrikkaan. Kun Tuulikki ja Matti alkavat syksyllä kerätä kasaan uutta ryhmää, he mennä katsomaan, millainen porukka matkaan on lähdössä. Kahden vuoden päästä suuntana on nimittäin Tansania.
ELSI SALOVAARA