Perinnepaitaan pukeutunut Ahti Pyörnilä kertoo pilke silmäkulmassaan olevansa kahden puheenjohtajuuden loukussa: hän heiluttaa nuijaa niin Oulun Karjalaseuran kuin Karjalaseurojen Pohjolan piiri ry:n kokouksissa.
– Ortodoksisessa katedraalikuorossa ja Oulun Karjalaseuran Käköset-kuorossakin lauloin, mutta aika ei riittänyt kaikkeen.
Kiirettä pitääkin, sillä Oulun karjalaiset kokoontuvat kahdesti kuussa tarinailtoihin. Lisäksi tulevat muut tapahtumat. Puheenjohtaja paljastaa, että seuran toiminta rahoitetaan melkein kokonaan piirakkamyynnillä.
– Itse tilaan yleensä 200 piirakkaa. Kun on kaksi poikaa perheineen, ne menevät äkkiä, Pyörnilä toteaa hymyillen.
Pohjois-Karjalan Enossa syntyneen ja Joensuussa koulua käyneen Pyörnilän isä oli kotoisin Kiteeltä, äiti Suistamolta Laatokan Karjalasta. Vuonna 1965 nuori mies muutti toiselle puolen Suomea tullessaan Ouluun opiskelemaan biologiaa.
Oulun Karjalaseuran jäseneksi Ahti Pyörnilä liittyi liki kolmekymmentä vuotta sitten, mutta aktiivisempi yhdistyselämä alkoi eläkeiässä.
– Kun ihminen tulee viidenkympin ikään, juuret alkavat kiinnostaa. Niin kävi minullekin.
Pyörnilä on käynyt useaan otteeseen menetetyn Karjalan alueella. Ikimuistoisimpia ovat matkoista ensimmäiset.
– Äitini kanssa kävimme siellä kolmena peräkkäisenä kesänä 90-luvun alussa, heti kun raja aukesi.
Biologina Pyörnilä on tuonut Karjalan-matkoiltaan pitkäikäisiä tuliaisia.
– Siirsimme sieltä sinivuokkoa, ja se on menestynyt oikein hyvin meillä Oulunsalossa. Lehtoukonhattua olen tuonut myös. Vitsailenkin aina, että palautan Karjalaa kasvi kasvilta.
ELSI SALOVAARA