Kriittisyys kuuluu luterilaisuuteen

31.8.16

Euroopan nykymuotoiset yliopistot syntyivät 1000- ja 1100-luvuilla silloisen kirkon tuella ja suojeluksessa. Kirkko tuki merkittävästi keskiaikaisten yliopistojen toimintaa.
   Luterilaisen kirkon isä Martti Luther toimi yliopiston professorina.  Hänen alulle panema kirkon reformaatio eli uudistus suhtautui kriittisesti vallitseviin ”totuuksiin”. Luther halusi muutosta.
   Yliopistojen tehtävä on kantaa vastuuta maamme korkeimmasta koulutuksesta, tutkimuksesta ja    sivistyksestä. Tutkimuksen tulee olla vapaata kaikista ennakkokäsityksistä, kuten maailmankatsomuksista ja uskonnoista. Tutkimus suhtautuu kriittisesti kaikkeen. Näin se voi korjata itse omia tuloksiaan ja saada uutta tietoa.
   Tiede ei kuitenkaan anna perustetta itselleen. Se ei anna meille elämänarvoja, kuten ihmis- ja tasa-arvo tai lähimmäisen rakkaus. Tieto on pelkkää dataa, jos sitä ei ole jäsennelty jotakin tarkoitusta tai käyttöä varten. 
   Luterilainen kirkko on aina arvostanut kriittisyyttä, jokaisen mahdollisuutta itse tutkia asioita. Suomessa luterilaiset papit saavat yliopistokoulutuksen toisin kuin monet muut papit.
   Juuri luterilaisuudessa tieteen kohde, maailma, on nähty Jumalan hyvän luomistyön tuloksena, vaikkakin langenneena. Jumalan maailmaa tutkiessaan tiede tekee hyvää työtä.
   Toisaalta Luther näki selvästi myös järjen rajallisuuden. Todellista kriittisyyttä on suhtautua kritiikin aseeseen kriittisesti. Tieteen yli-ihannointiin ei tule langeta, mutta ei myöskään haksahtaa järjen halveksuntaan.
   Luterilaisen menneisyyden Suomessa on siis luonnollista, että yliopistoissa on kirkon palkkaama työntekijä, joka tukee opiskelijoita ja henkilökuntaa löytämään totuudellista tietoa, tekemään innovatiivista tutkimusta ja sivistymään.

ARI SAVUOJA

Artikkeli on osa lehteä 24/2016