Seurakunnan itsenäisyys on aina suuri asia väestölle, mutta oma identiteetti vaatii valtavia ponnisteluja. Muhoksellakin virisivät ensimmäiset toiveet itsenäisyydestä jo 1600-luvun alussa. Toimelias ja kaukokatseinen muhoslaisten sielunhoitaja, kappalainen Abraham Bong aloitti taistelun. Hän joutui vuosia jatkuvaan riitaan Oulun kanssa. Aie kuitenkin eli voimakkaana ja miltei jatkuvien ero- ja itsenäistymispyrkimysten jälkeen päästiin maaliin ja Muhoksesta tuli kuninkaallinen seurakunta.
Historia on kiinnostava asia, etsimme juuriamme niin yksityisesti kuin yhteisöinäkin. Niiden löytäminen antaa pontta elää nykyisyyttä ja luoda katsetta myönteisenä myös tulevaisuuteen, joka on aina myös arvoituksia täynnä.
Identiteetti ei ole vähämerkityksellinen asia, sen puolesta joutuu ja kannattaa joskus taistellakin. Onhan kirkon yksi tuntomerkeistä ristin kantaminen. Siitä osoituksena on myös Muhoksen historia.
Juhlapäivä lähestyy. Mitä päätettiinkään 20.8.1766:
”Kuninkaallisen majesteetin armollinen päätös Oulun kirkkoherrakunnassa Pohjanmaalla asuvien Muhoksen ja Utajärven kappelien asukkaiden valtiopäivämies Abraham Lievosen välityksellä alamaisuudessa tekemään anomukseen, saadakseen parempaa sielunhoitoa ja papillista palvelua, mikä, ottaen huomioon useimpien näiden kappelilaisten varsin pitkän etäisyyden, 10:stä 12 peninkulmaa Oulun emäseurakunnasta, ei ole voinut olla riittävä, sekä seudun paremmaksi viljelemiseksi, uudisasutusten perustamiseksi ja väestön lisäämiseksi, mikä sellaista sielunhoitoa yleensä seuraa, että heille armossa suodaan saada oma kirkkoherra ja niin muodoin tulla erityisesti Oulusta erotetuksi kirkkoherrakunnaksi.
Annettu Tukholmassa valtaneuvostossa 20. elokuuta 1766”.
Adolp Friedrich
JOUNI HEIKKINEN