Muhos rimpuili itsensä irti Oulusta 250 vuotta sitten. Ruotsin säädyt kannustivat uusien seurakuntien perustamista, koska itsenäisyys edisti taloudellista kehitystä ja hyvinvointia. Elettiin valistuksen aikoja ja keskityttiin kaikkeen, mistä oli hyötyä!
Seurakunnan itsenäistymiseen oli valmistauduttu jo pitkään. Kirkko oli remontoitu ja uusi tapuli rakennettu. Muhos sai tärkeää sivustatukea muutamalta vaikutusvaltaiselta pohjalaiselta kirkkoherralta, jotka ottivat osaa valtiopäiviin vuosina 1765–1766.
Mikä ihmeen
kuninkaallinen seurakunta?
1700-luvulla pitäjä- ja kirkkohallinto olivat yhdistettynä ja seurakunnan kirkkoherra oli etenkin maaseudulla myös maallisen hallinnon korkein virkamies.
Ruotsin valtakuntaa hallitsi Vaasa-sukuinen kuningas Adolf Fredrik (Adolph Friedrich).
Ruotsissa oli saatu tarpeekseen suurvalta-ajan suuruudenhulluista kuninkaista ja siirrytty harjoittelemaan parlamentarismia vuoden 1723 perustuslain säädösten mukaisesti. Kuninkaalle oli jäänyt vain seremoniaalinen valta, todellinen valta oli säädyillä.
Aikansa Adolf Fredrik yritti kasvattaa kuninkaan valtaa entiselleen. Kun hän ei siinä onnistunut, keskittyi kuningas perheeseen ja rakkaisiin taideharrastuksiinsa. Hänen vaimonsa kuningatar Loviisa Ulriika taisteli kiihkeämmin kulisseissa kuninkaanvallan puolesta, olihan hän itsensä Preussin kuninkaan Fredrik Suuren sisar.
Vasta heidän lahjakas poikansa Kustaa III otti vallankaappauksella vallan pois säädyiltä. Adolf Fredrik sai siis työpöydälleen hyväksyttäväksi Muhoksen kappeliseurakunnan
itsenäisyysanomuksen.
Ensimmäisen
kirkkoherran valinta
Muhoksen kirkkoherran nimitysoikeus oli kuninkaalla. Prosessiin osallistui myös tuomiokapituli piispan johdolla. He tutkivat tarjokkaiden oppineisuuden, tarvittavan kokemuksen ja nuhteettoman elämän.
Myös seurakuntalaiset saivat vaikuttaa valintaan. Äänioikeus oli paitsi säätyläisillä, myös maata omistavilla talonpojilla, joita Muhoksella oli tuolloin 178. Lopulta kuninkaalle siivilöityi kolme ehdokasta, joista valittiin milloin paras, milloin suosituin, milloin sopivin.
Muhoksen ensimmäisessä kirkkoherranvaalissa valittiin viimeksi mainittu eli sopivin. Israel Aejmelaeus valittiin virkaan 1769 vain 7 prosentin äänimäärällä. Vaikutuksensa saattoi olla sillä, että hänen isänsä oli Ilmajoen mahtava kirkkoherra.
Muhoksen seurakunta kuului niihin, joita vanhat Ruotsista tulleet pappissuvut pitivät mielellään itsellään. Se vaurastui nopeasti jokivarren suurten tilojen, Oulujoen lohisaaliiden ja monenlaisen yrittäjyyden ansiosta ja oli lähellä Oulua.
Seurakuntaelämää
1700-luvun lopulla
Kirkollisen elämän henkinen ilmapiiri muodostui kolmesta isosta elementistä; 1600-luvun puhdasoppisesta yhtenäiskulttuurista, valistusaatteiden ihailemasta terveestä järjestä sekä pietismin yksilökeskeisyydestä. Luonnontieteet olivat nousseet keskiöön, mikä aiheutti kitkaa liittyen Raamatun auktoriteettiin ja tulkintaan.
Tavalliset pappismiehet omaksuivat viranhoitoonsa käytännöllisen lähestymiskulman ja monet heistä edistivät hengellisen työn ohella monin tavoin seurakuntansa talouden monipuolista kehittämistä.
Kun osa eurooppalaisista säätyläisistä hylkäsi kristinuskon ja jäi jopa pois kirkonmenoista, valistuspapit kuroivat syntynyttä henkistä kuilua umpeen käytännöllisellä ja järkevällä toiminnallaan ja estivät kirkkoa eristäytymästä.
Yleensä jumalanpalveluksiin osallistuttiin ahkerasti. Kirkkoihin ei mahtunut koko seurakuntaa, joten muutama kirkkopyhä vuodessa riitti. Lukutaidon karttuessa veisaamisesta tuli kirkossa viihtymisen tae. Saarnat olivat pitkiä ja raskaita, mutta laulaminen yhdessä teki hyvää.
Kirkkokuri lieventyi valistuksen aikakaudella. Ehtoollista edeltävä kuulustelu muuttui enemmänkin hartaushetkeksi ja ehtoollisesta tuli yksilön uskonelämää ruokkiva tapahtuma.
Rippikoulu koski vain nuorisoa, se muuttui ensi kertaa ehtoolliselle käyvän kouluksi. Kiertokirje Turun kapitulista tiivisti rippikoulun tarkoituksen: … ”että papisto vuosittain järjestää 3 tai 4 kuukauden ajan ns. rippikoulua. Sen avulla kansa oppii ymmärtämään saarnoja ja käymään arvokkaasti Herran korkea-arvoiselle ehtoolliselle”. Konfirmaatiota edelsi ensin kuulustelu, mutta se kehittyi 1760-luvulla nykyisenlaiseksi uskonnolliseksi toimitukseksi.
Myös kirkkovuosi muokattiin hyödyn aikakaudella uuteen uskoon, peräti 23 arkipyhää siirrettiin lähimpien sunnuntaipäivien yhteyteen. Joulunpyhät supistuivat kahteen entisen neljän sijaan. Uusittu kirkkovuosi on säilynyt suunnilleen sellaisenaan meidän päiviimme saakka.
MARJA-KAISA HEIKKINEN