Noor Al-Rubaye

Opiskelujen alku tuo uusia kavereita

31.8.16

Eihän me tunneta, mutta ollaan me oltu kaksi päivää yhdessä keittiössä, luonnehtii naurahtaen kokkiopinnot Oulun seudun ammattioppilaitoksen Myllytullin-Pikisaaren yksikössä aloittanut Jaro Arola.
   Tulevat kolme vuotta pitkälti yhdessä viettävästä ryhmästä suurin osa on toisilleen entuudestaan tuntemattomia. Hietasaaren leirikeskuksen ryhmäytymispäivän tarkoitus on antaa heille yhteisiä kokemuksia ja hioa porukkahenkeä.
   Päävastuussa päivästä ovat saman opinahjon toisen vuoden matkailualan opiskelijat, jotka saavat samalla kokemusta ryhmien vetämisestä.
   – Ryhmäytymispäivä on hyvä oppimistilanne. Syksyn mittaan vedämme päivän liki 30 ryhmälle, siinä meidän opiskelijat rutinoituvat, luonnehtii matkailualan opettaja Anu Loukkola-Salo.
   Rutinoitunut ryhmäytyjä on kokkiopiskelijoiden opettaja Tiina Taskila. Hän on osallistunut ryhmäytymispäivään useana vuonna opiskelijoiden kanssa.
   – On hyvä, ettei täällä tarvitse olla mikään sporttihirmu. Opiskelijoita voi jännittää, onko tämä joku nolauspäivä. Kannustan heitä ennakkoon, että mitään sellaista ei kannata pelätä, Taskila kertoo.

Seurakunta
esittäytyy

Oulun seurakuntien oppilaitostyöllä on myös oma rasti, jossa vierähtää reilu tunti. Siellä tutustutaan toisiin järjestäytymällä riviin etunimen, sukunimen, äidin tyttönimen tai kengän koon mukaan.
   Jokainen kertoo vuorollaan, mitä harrastaa ja valinnaisten kuvien avulla paljastetaa, mitkä asiat ovat itselle tärkeitä.
   Pallokonekin pörrää, sillä parhaimmillaan kuusi tennispalloa lentää edestakaisin piiriin järjestettyjen tuolien välissä.
   Jotta kone toimii, pallon heittäjän on huikattava vastaanottajalle hänen etunimellään.
   – Saatatte pohtia näin opiskelujen alussa, saatteko kaikki teille tarkoitetut pallot kiinni, ja mikä pallo on toista tärkeämpi, kun uutta asiaa tulee niin paljon, oppilaitostyön diakoni Salla Tuominen ottaa vertauskuvan nuorten arkeen.
   Lopuksi hän laittaa jakoon oppilaitostyön tiimin yhteystietolapun.
   – Me ollaan täällä ihan näillä töin, teitä varten, Tuominen painottaa.
   Aika moni uskaltautuukin ottamaan kortin itselleen.
   – Olihan tämä ihan iloinen yllätys, koska en odottanut päivältä mitään, kertoo Pinja Siekkinen, kun tulee ruokatauon aika.
   Pöytäseurana olevien Nea Jaakkolan, Rosamaria Hyvärin ja Jenni Jurvakaisen kanssa hän pohtii, että vastaavia päiviä voisi olla enemmänkin.
   – Silloin ohjelmassa voisi kyllä olla enemmän virkistystä, ettei tarvitsisi koko ajan olla tekemässä jotain, he tuumaavat.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 24/2016