Seurakuntamestariksi pian valmistuva Juuso Pitkänen aloitti ja lopetti työpäivänsä muistotilaisuudessa.
Opiskelen oppisopimuksella seurakuntamestariksi Karjasillan seurakunnassa. Työsopimus on elokuun loppuun saakka, silloin takana on liki kahden vuoden työkokemus.
Lauantaina aloitan työt kello 11 Maikkulan kappelista, jossa alkaa muistotilaisuus. Nostan lipun salkoon ja jututan pitopalvelun väen varmistaen, että kaikki on kunnossa.
Seuraavaksi vuorossa on kastejuhla Kaakkurissa Pyhän Andreaan kirkossa. Laitan esille kastemaljan, kukat ja kynttilät. Karjasillan seurakunnassa kasteita riittää melkein joka viikolle. On kiva, kun ihmiset käyttävät seurakunnan tiloja perhejuhliinsa. Pienissä kerrostaloasunnoissa on hankala järjestää juhlia, mutta meiltä löytyy kunnollisen kokoiset keittiöt ja astiat isommallekin porukalle.
Sillä aikaa kun juhlaväki kahvittelee, vaihdan kirkkosalin tekstiilit. Juhlien järjestäjien kuuluu huolehtia siitä, että paikat jäävät siistiksi. Toisinaan joutuu vähän heitä toppuuttelemaankin: seurakuntasalin lattioita ei tarvitse pestä, sen hoitaa siivooja.
Kun porukka lähtee, lukitsen ovet ja suuntaan Karjasillan kirkolle. Sielläkin edessä on kirkkotekstiilien vaihto ja ovien sulkeminen kastejuhlan päätteeksi. Suhautan autolla Kastellin kirkolle muistotilaisuuteen. Tilaisuus päättyy iltaseitsemän aikaan. Lasken lipun salosta ja siistin paikat.
Työn monipuolisuus on yllättänyt: Välillä ollaan haalarit päällä pihalla, seuraavana päivänä puku päällä juhlissa. Arkisin työ menee usein enemmän vahtimestarin hommiksi, esittelemme esimerkiksi tiloja niiden varaamisen yhteydessä.
Parin vuoden aikana parhaiten mieleen ovat jääneet hautaan siunaamiset, niitä on aika harvoin ja ihmisten suru koskettaa. Silloin pitää olla erityisen tahdikas.
Olin aiemmin viisi vuotta taksikuskina. Siinä on paljon samaa kuin seurakuntamestarin työssä. Molemmissa palvellaan ja ollaan ihmisten kanssa tekemisissä. Kyllästyin taksikuskin elämään kuuluvaan valvomiseen. Tämä onkin paras työpaikka, jossa olen ollut.