Mies kävelee ostoskeskus Zeppelinin käytävää hymyillen vastaantulijalle.
– Kun olen ollut yhdeksän vuotta töissä Kempeleen seurakunnassa, niin alkaa jo olla näitä tuttuja, diakoniatyöntekijä Arvo Yrjölä kommentoi.
Yrjölällä on perjantaina ensimmäinen vuoro seurakunnan jokaviikkoisessa päivystyksessä. Hän on käynyt jututtamassa tuttua yrittäjää.
– Käyn siellä juttusilla aina, kun olen täällä käymässä.
Väkeä on ostoskeskuksen käytävillä vielä vähän, mutta Yrjölä tietää, että lounastuntiaikaan meno vilkastuu. Monesta ravintolasta tulviikin jo herkullisia tuoksuja.
Zeppelin on Yrjölälle tuttu paikka. Vihreässä diakonin paidassa hän on käynyt näyttäytymässä ostoskeskuksessa silloin tällöin jo ennen kuin seurakunta aloitti vakituiset päivystykset tämän vuoden alussa.
– Joskus joku on tästä vihreästä paidasta kysynytkin ja ihmetellyt, onko se jonkinlainen papinpaita vai mikä.
Kempeleläisten
yhteinen olohuone
Jalkautuminen ihmisten keskelle on Yrjölän mielestä tarpeellista ihan tavallisenakin arkena. Zeppelin on eräänlainen kempeleläisten olohuone ja siksipä sinne on myös seurakunnan mentävä.
Vaikka kukaan ei uskaltautuisikaan juttusille, Yrjölä uskoo jo sen antavan turvaa, että ihmiset tunnistavat hengellisen työn tekijöiden olevan paikalla.
Aina kun paikkakunnalla on tapahtunut jotain traagista, seurakunnan työntekijät ovat olleet paikalla ostoskeskuksessa.
Zeppelinistä löytyy myös kappeli, jonka hyödyntämiseen on Yrjölän mukaan suunnitteilla esimerkiksi Mummon kammari -tyylistä toimintaa.
Kaikkialla seurakuntien yhteistyö ostoskeskusten kanssa ei suju niin hyvin kuin Kempeleessä.
– Täytyy lähettää kiitoksia Zeppelinin johdolle, Yrjölä
toteaa.
ELSI SALOVAARA