Kallista demokratiaa

21.9.16

”Mooses on Mooses ja Bisnes on Bisnes”. Näillä kahdella asialla on eroa. Toimitus pyysi minulta kolumnia, jossa pohtisin yritysjohtajan ja seurakunnan luottamushenkilön työn yhteneväisyyksiä ja eroja.
   Oulun seurakuntayhtymän kiinteistötoimen johtokunnan puheenjohtajana minulla on aitiopaikka seurata erilaisia kehityshankkeita, uusia investointeja sekä nykymuodin mukaisesti karsia turhia neliöitä ja käyttökustannuksia.
   Seurakuntayhtymän talouden tasapainottamisessa kiinteistöillä on – henkilöstökulujen lisäksi –  ratkaiseva merkitys.
   Yritysjohtajan ehkä tärkein tehtävä on toteuttaa laadittua strategiaa. Tämän saman asian vankina olen myös luottamushenkilönä: toteuttamassa annettua tehtävää. Kiinteistöistä ja niiden käyttökustannuksista on karsittava 30 prosenttia toimikauteni aikana.
   Yksittäiselle seurakunnan jäsenelle tutun seurakuntatalon purkaminen saattaa olla järkytys, mutta purkupäätöksen taustalla on tarkat tosiasiat, kuten väestökehitys eri asuma-alueilla.
   Taustatyö on seurakuntayhtymässä tehty esimerkillisesti. Toisinaan jopa liian hyvin. Yksi investointipäätös voi vaatia jopa 11 kokousta eri kokoonpanoilla. Kokouksissa asiaa käsittelee 350 henkilöä.
   Yritysjohtaja ei ole tottunut näin massiiviseen kokoustamiseen. Miljoonien hintainen tekninen ratkaisu saa minimaalisesti aikaa, mutta ikkunanverhojen väristä kaikilla on oma käsityksensä.
   Pahimmillaan marginaalisista yksityiskohdista ei päästä sopuun ja asia jätetään pöydälle. Demokratia on arvokas asia, mutta kallis. Tässä suhteessa yritysjohtaja näkee seurakunnassa joskus yliosallistumista ja sielukasta sanahelinää, johon kaikilla on demokratian pääperiaatteen mukaan oikeus osallistua.
Bisneksessä tällaiseen ei ole aikaa.

JARMO HUSSO