”Kirkko näyttää huonoa esimerkkiä”

14.9.16

Ketään ei saa saattaa kiusaukseen tarjoamalla alkoholia seurakunnan tilaisuuksissa

Alkoholin käyttäminen kirkon tilaisuuksissa on alkoholiongelman vähättelyä ja unohtamista.
   Pahimmillaan se on selän kääntämistä niille, jotka tarvitsisivat aivan toisenlaista huomiota, rohkaisevaa läsnäoloa ja tukea.
   Alkoholin tarjoaminen on väärä signaali päihdeongelmaisille.  Tätä mieltä on Raittiuden Ystävät ry:n toiminnanjohtaja Marko Kailasmaa.
    Kailasmaa korostaa, että hänen mielipiteensä ovat yksityisajattelua eivätkä Raittiuden Ystävät yhdistyksen kannanotto.
   Kesällä kohistiin Iltalehden selvityksestä, jonka mukaan piispat tarjoavat ja nauttivat alkoholia erilaisissa tilaisuuksissa.
   Kailasmaan mukaan kirkon johtohenkilöt antavat valinnoillaan huonon esimerkin niille vähäisille veljille ja sisarille, joilla on päihdeongelma.
   – Yhtään seurakuntalaista ei saa asettaa kiusaukseen, oli hän sitten läsnä tilaisuuksissa tai lukee alkoholitarjoilusta lehdistä. Meidän tulee muistaa, että tässä maassa on paljon ihmisiä, joille päihteiden käyttö on sairaus.
 
Kirkko mielistelee
yleistä mielipidettä

Kristillistä juomisen etiikkaa ei ole juuri määritelty. Suomen kirkkokaan ei ole määritellyt, tulisiko alkoholia käyttää vai ei.
   – Kirkko tarvitsee selkeän ohjeistuksen, jossa kehotettaisiin ihmisiä äärimmäiseen kohtuuteen sekä tasapainoiseen ja terveeseen elämään, Kailasmaa napauttaa.
   Kannan puuttumiseen Kailasmaalla on selitys.
   – Kirkko haluaa mahdollisimman laajasti olla koko kansan kirkko.
   Siis olla mieliksi yleiselle mielipiteelle?
   – Jossain määrin kyllä.

Toilailu pannassa
alkukristityillä

Teologian maisteri Elina Törrönen tutki teologian opinnäytetyössään, miten Uudessa testamentissa ja eräissä muissa varhaisissa kristillisissä teksteissä suhtauduttiin viinin juomiseen ja juopumiseen kristittyjen parissa.
   Viiniä juotiin myös kristittyjen aterioilla. Tekstit kertovat, että kristittyjen aterioilla humalluttiinkin, mutta on hyvin yksiselitteistä, että humalainen toilailu ei ollut hyvä asia.
   Viini sinänsä oli positiivinen asia ja kuului yhteiseen illanviettoon. Yhdessä juomisen katsottiin muun muassa rakentavan ystävyyttä, mutta tolkuton humala johti syntiseen käytökseen ja seksuaaliseen holtittomuuteen.
 
Humalalassakin pitää
käyttätyä oikein

Paavali kuvailee ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä, kuinka aterialla jotkut kristityt ovat jo humalassa. Syödään, juodaan, humallutaan.
   Humala ei Törrösen mukaan tässä tilanteessa ollut varsinainen ongelma, vaan vääryys oli se, että ei käyttäydytty oikeudenmukaisesti ja jaettu ruokaa tasan.
   Törrönen toteaa, että Vanhan testamentin apokryfikirjoihin kuuluvassa Jeesus Siirakin kirjassa puolestaan annetaan aterioitsijoille ohjeet. Kun he ovat humaltuneet, ei sovi pilkata niitä, jotka ovat enemmän humalassa ja siitä hilpeällä mielellä. Selvästi asiaan on kuulunut, että välillä myös humallutaan.
 
Kaanaan häissä
muutettiin vesi viiniksi

Raamatussa kerrotaan, että Jeesus teki Kaanaan häissä vedestä viiniä. Juhlavieraat joivat kaiken viinin ja olivat humalassa.
   Tarinaa käytetään Törrösen mukaan joskus huolettoman alkoholinkäytön puolustajana.
   – Tekstiä tutkiessa huomaa, ettei siinä oteta kantaa vieraiden humalaan puolesta eikä vastaan.
   Törrösen mukaan tarina saattoi olla keino haastaa viininjumala Dionysoksen kulttia. Viininjumalan askeleisiin kerrottiin syntyneen viiniä pulppuavia lähteitä.
   – Kertomuksen voi kuulla kuin kehuskeluna: Meidän Jeesuksemmepa teki näin ison viini-ihmeen. Hän on Dionysostakin parempi tyyppi, Törrönen kuvaa varhaisten kristittyjen mahdollisia aivoituksia.

PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 26/2016