Koko perheen riippuvuus

21.9.16

Huumeiden käyttäjien omaisille on tarjolla vertaistukea

Panun vanhemmilla on ollut jatkuva huoli pojastaan jo 13 vuotta. Huoli alkoi, kun heidät eräänä yönä hälytettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan 17-vuotiaan Panun vuoteen äärelle.
   Psykoosiin vajonnut poika ei tunnistanut vanhempiaan. Syynä oli kannabiksen polttaminen.
Sairaalassa selvisi, että Panu oli käyttänyt huumeita satunnaisesti jo pari vuotta.
   Vaikka Panu on vakuuttanut lopettavansa huumeiden käytön, lupaus ei ole pitänyt. Katkaisuhoitojen ja kuntoutusjaksojen jälkeen tilanne on aina luisunut entiselleen.
   Alkuaika oli pahinta.
   – Minun oli pakko puhua jollekin, tuntui, että muuten pää räjähtää, isä kertoo.
   – Jos meillä ei olisi ollut vertaistukea, voi olla, että emme olisi kertomassa tarinaamme, vanhemmat toteavat.
   Tällä hetkellä Panu on vankilassa.
   – Tuntuu, että hän on siellä turvassa, äiti huokaisee.
   Vaikka Panun vanhemmat ovat vuosien aikana puhuneet asiasta myös julkisesti, eivät he halua esiintyä tässä jutussa omilla nimillään.

Jo pelkkä tieto
vertaisista voi auttaa

Panun vanhemmat ovat tuttuja kasvoja Oulun seurakuntien järjestämässä huumeiden käyttäjien omaisten vertaisryhmässä. He toivovat, että sinne uskaltautuisivat kaikki, joita asia koskettaa.
   – Jollekin voi tosin riittää se, että tietää tällaisen ryhmän olevan olemassa ja muiden kokevan samoja asioita, isä pohtii.
   Vanhemmat ovat huomanneet ryhmässä, että turvalliset kotiolot saati ehjä perhe eivät takaa sitä, että lapsi pysyy pois vaikeuksista.
   – En ole enää vuosiin ajatellut, että syy olisi meissä. Jotkut vain ovat herkempiä ajautumaan huumeiden pariin, isä kertoo.
   Perheen muilla lapsilla ei ole ollut vastaavanlaisia vaikeuksia.
   Vertaisryhmässä Panun läheiset ovat huomanneet, että huumeiden käyttäjien omaisten kokemukset ja tunteet ovat hyvin samankaltaisia.

Verestävät silmät
yksi merkki

Näin jälkikäteen vanhemmat näkevät Panussa ylivilkkauden piirteitä.
   – Hän oli liikkeessä koko ajan. Aktiivinen liikuntaharrastus tyssäsi kuitenkin keskittymisvaikeuksiin.
   Kun harrastus loppui, teini-ikäinen Panu jäi tyhjän päälle. Kerran opettaja soitti kotiin ja kertoi pojan istuvan yksin koulussa. Kiusaamista ei opettajan mukaan ollut, mutta jälkikäteen Panu on kertonut, että häntä kiusattiin.
   Rippikouluiässä kavereita alkoi kuitenkin ilmaantua. Samalla mukaan tuli alkoholi ja ilmeisesti pian myös kannabis ja kovat huumeet.
   – Eihän me tiedetty huumeista mitään, emmekä huomanneet merkkejä.
   Murrosikäisten käytöksessä onkin hankala tietää, mikä on ”normaalia” ja mikä viestii päihteiden käytöstä. Nyt Panun vanhemmat ymmärtävät, että on aika huolestua, jos nuoren pupillit ovat poikkeuksellisen isot tai pienet ja hän nukkuu paljon. Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, jos kaveripiiri vaihtuu, nuori on usein yökylässä ja koko hänen tunne-elämänsä muuttuu.
    – Panu oli kuin vieras, jotenkin tunnoton. Keskustelua ei syntynyt enää lainkaan, ja hän alkoi valehdella meille, vanhemmat muistelevat.
   Kannabiksen hajunkin he osaisivat tunnistaa nyt. Aivan liian usein se tulee vastaan kadulla.

Huumeet rikkovat
ihmissuhteet

Yhdeksännen luokan Panu joutui tuplaamaan. Vuosi oli vanhempien mielestä hyvä. Pieni ja tuettu ryhmä sopi Panulle, ja hän sai peruskoulun päättötodistuksen.
   Valittu opiskeluala ei kuitenkaan ollut sopiva ja päihteiden käyttö lisääntyi.
   Pian tuli öinen puhelu, joka vei vanhemmat pojan sairaalasängyn ääreen.
   Panulla on diagnosoitu psykoosisairaus.
   – Tuntuu, että hoitoja on vaikeampi saada, kun toisen sairauden hoidot ovat saattaneet olla juuri käynnissä. Hoitoon pitäisi kuitenkin päästä heti, vanhemmat painottavat.
   Isä muistaa poikansa todenneen, että hän tuntee huumeita käyttäessään itsensä normaaliksi.
Panu on aina voinut tulla kotiin, vaikka hänellä ei ole sinne avainta.
   Usein huumeiden käyttäjän vanhempi, puoliso tai lapsi joutuu tekemään kuitenkin raskaan päätöksen yhteydenpidon katkaisemisesta. Lähestymiskielto voi olla ainoa keino pelastaa itsensä. 
   – Ensimmäisellä sairaalareissulla nuori mieshoitaja sanoi meille, että tästä teillä alkoi sellainen taival, jolla ei ole loppua.
   – Emme silti osaa ajatella, että toivoa ei enää olisi.

ELSI SALOVAARA

Kohtaamispaikka huumeiden käyttäjien omaisille

•     Vertaisryhmä kokoontuu joka toinen torstai kello 17–19 Vanhan pappilan kivijalassa, Asemakatu 6, Oulu. Oikea ovi löytyy pappilan ja Keskustan seurakuntatalon yhteiseltä sisäpihalta.
•     Seuraavan kerran ryhmä on koolla 29. syyskuuta. Tämän vuoden viimeinen kokoontuminen on 8. joulukuuta.
•     Lisätietoja ryhmästä antaa diakoniatyöntekijä Tellervo Kianto, 040 7564 022 tai tellervo.kianto@evl.fi.