Ryhdytään kertomaan tarinoita

21.9.16

Mikä on paras tarina, kertomus tai satu, jonka olet kuullut?
   Tarinoita kuulee nykyisin aivan liian vähän. Ne jäävät uutisten ja kaiken muun informaation jalkoihin.
    Jos internetin keskustelupalstat täyttyisivät viha- ja kaunapuheen sijaan hyvillä tarinoilla, eläisimmekö Suomessa henkisesti erilaisessa ilmapirissä ja voisimme paremmin?
   Ajatus on naiivi mutta houkutteleva. Olisiko se myös tosi?
   Tässä lehdessä sivuilla kymmenen kerrotaan, että joka torstai-ilta radion iltahartaudessa kello 18.50 voi kuunnella tarinan. Myös kirjastoissa on kerrottu syyskuussa tarinoita – eikä vain lapsille vaan myös aikuisille.
   Kun perinteisissä radion iltahartauksissa uskalletaan luottaa tarinan mahtiin kertomusta mitenkään selittelemättä, ollaan uskon ytimessä. Kristinuskon keskeisin viestintäväline on nimenomaan kertomus.
   Kun ihmiset kääntyvät uskonnon puoleen kriisissä, ylittämättömiltä tuntuvien haasteiden ahdistamana, pelissä on paljon.
   Usko ei tällöin merkitse niinkään kristinopin tai katekismuksen sisältöä vaan kertomusta, jossa Jumala on kiinnostunut ihmisestä, hänen inhimillisestä elämästään.
   On sanottu, että kristillinen kirkko on yrittänyt rakentaa uskonsa liikaa uskonkappaleiden ja dogmien varaan. Oppi luo myös herkästi jännitteitä aikaan sidotun Raamatun tekstin ja nykyisyyden välille.
   Tarina tarvitsee aina kuuntelijan. Tarina on parhaimmillaan silloin, kun sitä voi kertoa katsomalla samalla kuulijaa silmiin.
   Edesmennyt eetikko, teologian tohtori Martti Lindqvist uskoi, ettei maailma jäsenny inhimilliseksi ilman tarinoita.
   Inhimillisyys on läsnä vahvasti myös Raamatun evankeliumeissa. Voisiko muutoin ollakaan, kun kertomusten henkilöinä on tavallinen tyttö, joka synnyttää Jumalan sekä iso joukko sankareita, jotka ovat ammatiltaan kalastajia ja käsityöläisiä.

RIITTA HIRVONEN