Tärkeintä riparilla on yhdessä oleminen

7.9.16

Rippikoulussa uskaltaudutaan usein tutustumisen jälkeen puhumaan myös vaikeista asioista

Rippileiri ei ole liian totista touhua tai pelkkää Raamatun opettelua. Sieltä saa uusia kavereita ja hauskoja kokemuksia.
   Näin kiteyttää rippikoulun antia viime kesän rippikoululainen Pinja Sassali.
   Hän kävi rippikoulun Kiimingissä Suvelan leirikeskuksessa ja aikoo tulevaisuudessa isoseksi.
Ilona Vehmakselle syyt tulla rippikouluun olivat samat kuin monilla muillakin nuorilla: kummiksi pääseminen ja kirkkohäiden mahdollisuus tulevaisuudessa.
   Kiimingin vs. seurakuntapastorille Marika Hutulle tällaiset kommentit ovat tuttuja.
   – Kummius on nuorille tärkeää. Monet tietävät jo etukäteen, että heitä tullaan pyytämään kummiksi. Monelle nuorelle ripari on eräänlainen virstapylväs elämässä, siirtymä lapsuudesta nuoruuteen ja kohti aikuisuutta.

Parasta on
yhteinen aika

Kun kysytään parhaita asioita leirillä, nuoret eivät mieti vastaustaan kauan.
   – Rippileirillä parasta on ehdottomasti se, että kaikki voivat viettää aikaa yhdessä, sanoo Kiimingin isonen Juha Lehtola.
   Yhteishenki saa kehuja myös Sassalilta ja Vehmaalta. Leiriviikon kuluessa syntyvä ryhmähenki rohkaisee keskustelemaan avoimesti myös vaikeista asioista.
   Marika Huttu toteaakin, että muutos nuorissa on nähtävissä selvästi viikon aikana.
   – Rippikoululaiset huomaavat myös, että henkilökuntakin kuuluu ryhmään, ja vetäjät elävät muiden mukana. Leirin yhteishenki ei koske vain nuoria, vaan kaikkia leirillä olevia.

Ripari on
minuuden etsintää

Rippikoulu on monelle nuorelle oman identiteetin ja aikuistumisen pohdiskelua sekä mahdollisuus miettiä omaa uskoa ja sen vaikutusta elämään.  Juha Lehtolan mielestä rippileiri on kokemus, jonka vaikutus ei pääty konfirmaatiopäivään.
   – Rippileirillä saa lisää itseluottamusta, jolla voi olla suuri vaikutus myöhemmässä elämässä, hän toteaa.
   Myös Pinja Sassali ja Ilona Vehmas uskovat, että leiri auttaa heitä oman identiteetin etsimisessä. Oppitunneilla käsitellään kristinuskoon liittyvien teemojen lisäksi myös nuorille tuttuja asioita, kuten seurustelua ja seksuaalisuutta.
    Avioliittoa, kastetta ja muita kirkollisia toimituksia käsitellään keskustellen ja esimerkiksi näytelmien avulla. Nuorilla on mahdollisuus esittää kysymyksiä, kyseenalaistaa ja tarkastella maailmaa eri näkökulmista.
   – On hyvä huomata, että rippikoulussa puhutaan asioista, joilla on merkitystä nuorelle. Teemoja lähestytään rippikoululaisen omasta elämästä käsin, Marika Huttu kertoo.

Rippikoulu osuu
hyvään ikään

Rippikoulu käydään perinteisesti kahdeksannen ja yhdeksännen luokan välissä. Ajankohta on sekä leiriläisten että työntekijöiden mielestä paras mahdollinen. Se on nuoren elämässä etsimisen ja pohtimisen aikaa: kysymykset elämästä ja maailmasta ovat mielessä. 
   Lisäksi asioiden syvällinen pohtiminen ja muiden huomioon ottaminen vaatii kypsyyttä, jota nuoremmilta ei välttämättä vielä löytyisi.
   – Nuorempi ei välttämättä olisi vielä sisäistänyt kaikkia niitä asioita, joista rippileirillä puhutaan. Asioiden syvempi merkitys olisi ehkä jäänyt ymmärtämättä, pohtii Sassali.

Hauskanpito
poikii myös hyötyä

Vaikka rippileirillä nuorten tiedot kristinuskosta lisääntyvät, tärkeää on myös hauskanpito. Iltaohjelmissa nauretaan sketseille, lauletaan ja tullaan tutuiksi. Monta kertaa leiristä jäävätkin nuorille päällimmäisenä mieleen kavereiden kanssa vietetyt hetket.
   Avoin mieli ja osallistuminen ovat tärkeitä ja parhaassa tapauksessa leirillä uskaltaa kokeilla jotain sellaista, mikä on aiemmin pelottanut.
   – Riparilla saa rohkeutta lähteä mukaan juttuihin, koska siellä täytyy osallistua ja esiintyä esimerkiksi näytelmissä, Sassali ihastelee.
   Rippileirin ei tarvitse jäädä ainutkertaiseksi kokemukseksi, sillä isostoiminnassa riparin pääsee kokemaan aina uudelleen erilaisesta näkökulmasta.
   Juha Lehtolan mielestä isostoiminnassa parasta ovat uudet ihmiset ja kokemukset sekä mahdollisuus nähdä, kuinka rippikouluporukka muotoutuu ja yhteishenki kehittyy leiriviikon kuluessa.
   Niille nuorille, jotka eivät isostoiminnasta innostu, seurakunta tarjoaa muitakin vaihtoehtoja osallistumiselle. Monissa seurakunnissa on musiikkiryhmiä ja ohjaajia tarvitaan lasten ja nuorten kerhojen vetämiseen.

KATRI KIURUJOKI

Artikkeli on osa lehteä 25/2016