Sukupuolineutraali avioliittolaki ja sen vaikutusten pohtiminen kirkossa olivat esillä yhtenä teemana myös syksyn 2014 seurakuntavaalien mainos-kampanjassa.

Vihkimiselle ei, rukoukselle kyllä

7.9.16

Uuden avioliittolain voimaantuleminen 1.3.2017 ei muuta kirkon käsitystä avioliitosta: avioliitto nähdään pelkästään naisen ja miehen välisenä.
   Pappi voi rukoilla niiden samaa sukupuolta olevien parien puolesta, jotka ovat solmineet avioliiton maistraatissa.
   Seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin.
   Samaa sukupuolta olevat parit ovat tervetulleita kirkon toimintaan, ja heitä tulee kohdella perheenä.
Muun muassa näitä asioita piispainkokous tähdensi viime viikolla antaessaan selonteon kirkon voimassa olevasta avioliitto-opista.
   Avioliittoon vihkimisestä määrätään kirkkojärjestyksessä ja kirkkokäsikirjassa. Mikäli avioliittokäsitystä kirkossa halutaan muuttaa, se vaatii kirkolliskokouksen päätöksen.

”Miten voisimme
palvella?”

Arkkipiispa Kari Mäkisen mukaan kirkko ei suhtaudu sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin ongelmana, vaan osana kirkkoa.
   – Kysymme, miten voimme kirkkona heitä palvella siinä missä muitakin kirkon jäseniä, Mäkinen sanoi piispainkokouksessa.
   Piispat painottavat, että jokainen ihminen on Jumalan kuva riippumatta iästä, alkuperästä, kielestä, kansalaisuudesta, uskonnosta, seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta.
   Kirkkohallituksessa on valmisteilla keskustelumalli, jonka avulla avioliitosta eri tavoin ajattelevat henkilöt voivat oppia ymmärtämään toistensa näkemyksiä ja käydä rakentavaa keskustelua avioliitosta ja perheestä.
   Kirkkohallituksen oikeudellinen selvitys avioliittolain muutoksen vaikutuksista kirkkoon valmistuu myöhemmin syksyllä 2016. Kirkolliskokous kokoontuu seuraavan kerran marraskuussa Turussa.

RIITTA HIRVONEN

Kommentoi ja anna palautetta täällä

KOMMENTTEJA PUHEENVUOROSTA
”Sovitteleva, selkeyttävä mutta myös syrjivä puheenvuoro piispoilta”

1. Piispojen viesti oli, että samaa sukupuolta olevia pareja pitää kunnioittaa mutta ei vihkiä.  Tyydyttääkö tämä viesti sinua?

2. Oliko piispojen puheenvuorossa jokin erityinen huomio tai korostus, jota pidät tärkeänä? Olitko jostakin kommentista eri mieltä?

3. Onko kirkossa mielestäsi tilaa kaikenlaisille perheille, kuten piispat painottavat?

Teemu Kakkuri,
Seurakuntapastori
Raahe

1. Selonteko ei ollut yllätyksellinen. Arvostan eniten sitä, että kirkko säilyisi yhtenäisenä, sen toimintamahdollisuudet säilyisivät ja että olisi helppo hengittää. Uskon, että tätä piispojen linjausta seuraamalla syntyy vähiten vahinkoja.

2. Piispat kehottavat kaikkia kirkon jäseniä tarkistamaan omia asenteitaan pitäen mittapuuna Raamatun kehotusta ”Kunnioittakaa kilvan toinen toistanne”. Tätä koetan lähes joka päivä aidosti noudattaa.

3. Tekisi mieli vastata, että totta kai, mutta sateenkaariperheiden kokemus voi olla kovasti toisenlainen. Evankeliumi kuitenkin kutsuu ja koskee kaikkia.

Tuula Okkonen
Historian opettaja,
Luottamushenkilö Oulun seurakunnissa

1. Olin odottanut piispoilta rohkeampaa, aikaamme kiinnittyvää kantaa. Kirkko laahaa taas jäljessä tasa-arvon ja ihmisoikeuksien tunnistamisessa ja tunnustamisessa. Näkemykset esimerkiksi orjuudesta, kolonialismista ja naisten asemasta – tai vaikka aurinkokeskeisestä maailmanselityksestä – ovat muuttuneet ajantasaisiksi vasta taistelun tuloksena. Tässä avioliittoväännössä virittyy mieleen lähimenneisyyden aika, jolloin pelitila loppui kirkon naistyöntekijöiden syrjinnältä. Tänä päivänä suurin osa kirkon jäsenistä pitää naispappeutta luonnollisena.

2. Yritys olla sovitteleva on hyvä, mutta eivät kaikki erilaiset käsitykset ”hyvästä elämästä” palaudu vain mielipide-eroiksi. Omaantuntoon vetoamalla ei voi perustella syrjintää. Jako naisiin ja miehiin on ensisijaisesti kulttuurinen eikä biologinen rakennelma, ja ihmiset ovat aina osallistuneet sukupuolensa määrittelemiseen. Homoseksuaalisuus on yhtä normaalia kuin heteroseksuaalisuus.

3. Monet kokevat tulleensa torjutuksi tällä selonteolla. Olisi hienoa, jos kirkolliskokous voisi olla etulinjassa uudistamassa kirkkoa kristillisen rakkauden sekä tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen liittyvän lainsäädännön hengessä.

Maria Eklöf
Varhaiskasvattaja, kuvataiteilija
Oulu

1. Seurakuntalaiset asetetaan selonteossa eriarvoiseen asemaan. Siinä todetaan, että jokainen ihminen on Jumalan luomistyön tulos. Silti piispat toteavat, että toisilla ihmisillä on suurempi oikeus olla Jumalansa kuva kuin toisilla.

2. Selonteossa todetaan, että ”sanat ja teot ovat synnyttäneet kokemuksen torjunnasta” ja Mäkinen kysyy ”miten voimme kirkkona palvella (sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjä) siinä, missä muitakin kirkon jäseniä?”. Selonteolla jatketaan torjuntaa ja suljetaan yksi ihmisryhmä ulkopuolelle. Piispojen puheenvuoro on ristiriitainen ja lauseet toisiaan kumoavia.

3. Kirkosta on vaikea, ehkä jopa mahdoton puhua, kokonaisena kirkkona. Kokemukseni mukaan on seurakuntia ja tilaisuuksia, joissa on tilaa kaikille. Mutta on myös seurakuntia, joissa sateenkaari-ihmisille ei ole tilaa.

Petri Satomaa
kirkkoherra
Oulunsalo

1. Olen tyytyväinen piispojen yhteiseen kannanottoon. Linjaus täsmensi ja selkeytti kirkon moniäänisyydestä johtuvan vellovan tilanteen.

2. Pidän tärkeänä, että kirkon opetus avioliitosta ei muutu. Vaikka avioliittoteologia ei ole kirkon opin ydinkohtia, sen muuttaminen murentaisi kirkon kivijalkaa.

3. Seurakunnan kokoontumisissa ei kysytä osallistujien taustatietoja. Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on. Seurakunnan työssä tulee muistaa, että jokainen ihminen on Jumalan kuva taustoista riippumatta. Raamattu kehottaa meitä kilpailemaan toistemme kunnioittamisessa.

Artikkeli on osa lehteä 25/2016