Omasta ryhmästä haetaan turvaa

5.10.16

Työpaikkojen pudotuspeli on kiristänyt ilmapiiriä Suomessakin

Suomessa vallitsee pelon ilmapiiri. Sen taustalla on ennen kaikkea työpaikoilla käytävä pudotuspeli, jossa voittajat saavat toistaiseksi jatkaa ja häviäjät joutuvat kortistoon.
   Näin kertoo Helsingin yliopiston Suomen historian professori, psykohistorioitsija Juha Siltala.
   Ilmiö on Siltalan mukaan nähtävissä muissakin länsimaissa. Maailmantalous elää pitkää pysähtymisen aikaa, jota rahan määrän lisääminen ei näytä kääntävän investoinneiksi, työllisyydeksi ja kulutukseksi. Kaikkialla saneerataan. 

Keskiluokkaistuminen
on vähentynyt

Menestystä ja vaurautta luova keskiluokkaistuminen on kääntynyt Siltalan mukaan lännessä laskuun.
Koulutus ei vie nuoria samalle varallisuustasolle, jonka heidän vanhempansa saavuttivat.
   – Toisaalta suuri osa työpaikoista on vakinaisia kaikkine etuineen, mutta nuoret eivät työllisty yhtä hyviin työsuhteisiin kuin vanhempansa.
   – Työn kysyntää tahdotaan lisätä alentamalla sen hintaa, tämän luulisi vähentävän kulutuskysyntää ja työn tarvetta. Jos työllä ei enää elä, ihmisen on vaikea kokea olevansa toisten kanssa samanarvoinen.

Menetyksen pelko
tekee itsekkääksi

Sosiaalisen aseman odotettu romahtaminen työttömyyden myötä tekee varovaiseksi tai epäileväksi. Menetyksen pelko tekee ihmisistä itsekkäitä. Uhattu ihminen ei eläydy toisiin.
   – Pudotuspeli uhkaa jatkuvuuden tunnetta elämässä. Ihminen voi parhaiten, kun saa jotain aikaan, kokee olevansa oikeassa paikassa, pystyy vaikuttamaan ja saa toisilta tunnustusta.
   Jos ihminen menettää työpaikkansa ilman omaa syytään eikä saa vastaavaa tilalle, hän Siltalan mukaan joko masentuu, vetäytyy tai syyttää muita. Hän voi myös kieltää palkkatyön arvon ja puuhailla sellaisissa askareissa, joista voi saada onnistumisen kokemuksia.

Ryhmästä
haetaan suojaa

Omaa arvoa vahvistetaan Siltalan mukaan kuulumalla johonkin joukkoon. Maailma nähdään kilpailuna, jossa yhden ryhmän saama etu on toiselta pois.
   Myötätunto väistyy, kun kilpaillaan niukkenevista resursseista.  
Itseään voi verrata vähemmän ansioituneisiin tai muuten alempiin ryhmiin ja määritellä, mitä itse ei ainakaan ole. 
   Vastapuolet ovat professorin mukaan toisilleen tarpeellisia, sillä oma identiteetti perustuu paljolti näkemykseen toisesta. Leirijakoa esiintyy esimerkiksi liberaalien ja konservatiivinen välillä.

Tunnoton
ihminen pärjää

Ilmapiirin tylyyden huomaa myös muualla kuin politiikassa.
   – Se esiintyy muun muassa kovana kielenkäyttönä, liikenneraivona ja arkisena etuilemisena.  Koventuneessa ilmapiirissä omantunnontarkka ja syyllistyvä herkkä ihminen ei menesty, mutta tunnoton menestyy.
   Yhdessä vihaaminen muuntaa yksilöllisen avuttomuuden ja hämmennyksen toiminnaksi, mikä helpottaa oloa.
   Hallitsemattomien voimien armoille ei tahdota jäädä. Yhdysvaltojen presidenttiehdokas Donald Trump nousi suosioon kanavoimalla tätä tarvetta.
   Ihmiset haluavat Siltalan mukaan kokea, että pettävässä maailmassa on luottamuksen saarekkeita. Esimerkiksi nuoret ja nuoret aikuiset pitävät lupausten pitämistä kaverille pyhänä arvona.

Viha näyttää
maailman pelottavana

Siltalan mukaan viha tekee ulkomaailmasta vähemmän luotettavan ja enemmän pelottavan. Toiset ihmiset nähdään omien kuvitelmien läpi, joko omaan ryhmään kuuluvina tai vastapuolen edustajina. 
   Pelko voisi professorin mukaan lieventyä, jos vaikkapa kulttuuriliberaali ja kansallismielinen konservatiivi kohtaisivat ja kuuntelisivat rauhassa toistensa näkemyksiä yrittämättä kumota niitä.
   He voisivat keskustella arkisista asioista, jotka nähdään samalla tavalla. Toinen muuttuu inhimillisemmäksi ja lakkaa olemasta vain suurryhmän edustaja.

Luottamusta
löytyy vieläkin

Yhteinen tekeminen luo yhdistävän me-tunteen.
   – Talvisodan henki ei ole myytti, vaan se kumpusi siitä helpotuksesta, että suomalaiset saattoivat nähdä asioita samalla tavoin paljon enemmän kuin oli uskallettu odottaa, professori toteaa.
   Kansalaiset olivat 1900-luvun alusta lähtien jakautuneet punaisiin ja valkoisiin eikä yhteistä kokemustodellisuutta löytynyt. Talvisodassa se löytyi.
   Suomi on edelleen kansainvälisen tutkimuksen mukaan korkean keskinäisen luottamuksen yhteiskunta, joten yhteistä pohjaa on olemassa. Luottamus toiseen suomalaiseen ei ole aivan henkitoreissaan. 
   Julkisuudessa esiintyvän epäluottamuksen ilmapiirin ja luottamuskyselyjen välillä vallitsee ristiriita.
Sitä selittää se, että suomalaiset eivät luota suuriin instituutioihin, kuten talouselämään ja politiikkaan. He luottavat ruohonjuuritasolla toisiinsa sekä läheisiin hallittavissa oleviin asioihin.
 
PEKKA HELIN

Artikkeli on osa lehteä 29/2016