Oulunsalon lapsi- ja perhetyön diakoni Hannele Heinonen ohjasi enkelijumppaa, teki vauvoille sosetta ja koristeli hiekkakakkuja.
Torstaisin pidän perhekerhoa Pitkäkankaalla Repussa. Ennen perhekerhoon lähtöä kävin mutkan Vattukujan toimistolla päivittämässä kuulumisia työkavereitteni Heidin, Anne-Marin ja Inkerin kanssa. Meillä on pieni tiimi, jonka kanssa ollaan oltu jo 10 vuotta yhdessä. Tiedämme aika hyvin toistemme ajatuksenjuoksutkin.
Pyöräilimme Inkerin kanssa Reppuun ja kävin viereisessä Siwassa täydentämässä perhekerhon tarjoiluja. Laitoimme aamupalat esille ja Inkeri viimeisteli askarteluhommia.
Perhekerhon ajan Reppu oli täynnä lapsia ja aikuisia. Parasta on, kun lapset leikkivät ja aikuiset saavat hetken rauhassa jutella ja juoda kahvia. Monet äidit ovat minulle jo niin tuttuja, että välillä aivan unohtaa olevansa töissä. Tällä kertaa minulla oli hartausvuoro. Meillä oli enkelijumppaa samalla kun lauloimme ”Enkeli minua suojelee, kiitän Jumalaa, enkeli minua suojelee.”
Puoli kahdeltatoista perhekerholaiset lähtivät koteihinsa ja söin nopsasti salaatin Repun keittiössä. Ennen kuin perhekerholaiset olivat edes lähteneet, tuli jo uusi joukko. Nuorisotyönohjaaja Kirsin kanssa askartelemaan ja leikkimään tuli pienryhmän väki Pitkäkankaan koululta. Tuttua väkeä oli sielläkin, niin ohjaajissa kuin oppilaissa.
Kello 12 istahdin kotikäyntiperheen hiekkalaatikon reunalle, jossa tutut lapset jo odottivat Heidiä ja minua. Heidi meni sisälle hoitamaan vauvaa ja äiti lenkille hengähtämään. Tunnin ulkoilun jälkeen lämmitimme jauhelihakeittoa. Lasten syödessä surautin sauvasekoittimella vihannessosetta vauvalle ja tyhjensin astianpesukoneen. Ruokailun jälkeen laitoin yhden pikku nuppusen päiväunille.
Koen saaneeni arvokkaan palvelutehtävän ja iloitsen siitä, että voin auttaa ja tukea perheiden vanhempia kotitöissä ja lastenhoidossa.
Loppuaika sujui leppoisasti, kun oli aikaa isommille lapsille. Muovailimme, väritimme värityskuvia, luimme satuja ja leikimme junaradalla. Kolmelta lähdin kotiin, jossa vastailin työsähköposteihin. Usein mieli jää työpäivän jälkeen hetkeksi töihin, mutta onneksi omat lapset ja puoliso saavat senkin houkuteltua kotioloihin.