Kun Haukiputaalla asuva Tiina Leinonen näki Rauhan Tervehdyksessä ilmoituksen Maikkulan kappelissa pidettävästä Naisten päivästä, hänen ensimmäinen ajatuksensa oli: Tuonne mennään!
– Täällä on päiväksi puuhaa kaikille, ja lastenhoitokin järjestetty, Leinonen perustelee.
Mukaan lähtivät lapset, 5-vuotias Lotta ja 3-vuotias Lasse Lappalainen.
– Lotta on aiemmin ollut pyhäkoulussa, ja hän on jo kysellytkin, milloin mennään sinne uudelleen.
Aikaisempaa kokemusta Naisten päivistä Leinosella ei ole. Mielenkiintoiset teemat houkuttivat myös osallistumaan.
Päivän ensimmäinen alustus käsitteli äitien ja kodin jättämää henkistä perintöä ja tapakulttuuria. Diakonissa-sairaanhoitaja Päivi Peltolan ja erikoislääkäri Leena Vainionpään puheenvuoron jälkeen aiheesta keskusteltiin ryhmissä.
– Meidän keskusteluporukassa oli ainakin paljon asiaa, Leinonen kertoo ilahtuneena.
Naistenpäivään osallistui noin sata eri-ikäistä naista. Kun ryhmäkeskustelujen sisältöä käytiin läpi, tuli ilmi sukupolville yhteinen juttu: vaikkei lapsuudenkodeissa olisi oltu uskonnollisia, sunnuntaisin radio oli auki jumalanpalveluksen ajan. Tavat kantavat pitkälle, todettiin useassa puheenvuorossa.
Itsensä tunteminen
auttaa tasapainoon
Lounaan jälkeen pastori, psykoterapeutti Hannu Rahikainen antoi näkökulmia syyllisyyden ja häpeän tunteiden käsittelyyn. Itsemyötätunnon tärkeydestä ja sen opettelemisesta kertoi sosiaalialan lehtori Harriet Tervonen.
Tiina Leinosen mielestä riittämättömyyden tunne koskettaa varmasti ainakin jokaista äitiä, samoin kuin hetkittäiset syyllisyyden tunteet. Opitut roolit ja ympäristön oletukset luovat paineita.
Ritva-Leena Katanashoa puhutteli ajatus äidin epävarmuuden vaikutuksesta lapseen.
– Sain ensimmäisen lapseni aikoinaan yksinhuoltajana. Muistan pohtineeni, jääkö hän jostain paitsi sen takia. Auttavatko kannustavat sanat lapselle, jos itsellä on kuitenkin sisällä tunne riittämättömyydestä? pohti Katanasho, joka oli myös ensi kertaa mukana Naisten päivillä.
Tiina Leinonen myöntää, että teemat ”kolahtivat” yllättävänkin paljon.
– Toisinaan törmään siihen, että vaikka itselle asiat voisivat olla ok, niin muille ne eivät ole.
Leinonen työskentelee osa-aikaisesti. Hän on huomannut, että jotkut suhtautuvat siihen tyyliin: ”Etkö ole vieläkään löytänyt kokopäiväistä työtä?”.
– Haluan itse tehdä lyhyempää päivää niin kauan kuin lapset ovat pieniä. Miksei se riitä, että on itse tyytyväinen omaan tekemiseensä?
ELSI SALOVAARA