Yhteiskuntaan on ilmestynyt aiheita, joista keskustelu ei onnistu asiallisesti ainakaan verkossa. Näitä ovat esimerkiksi maahanmuutto, uskonto ja sukupuolet.
Erityisen rumaa on se, kun tunteita herättävistä aiheista puhuvia haukutaan ja uhkaillaan. Eniten tästä kärsivät naiset, joihin kohdistuu verkossa muun ruman kielenkäytön lisäksi myös vakavaa seksuaalista häirintää.
Naisia toki ahdistellaan verkossa myös aiheesta riippumatta. Vastikään tästä kertoi muusikko Sanni Kurkisuo. Hän jalosti saamansa törkyviestit lauluksi, joka on kuultavissa hänen uusimmalla levyllään. Hienoa työtä.
Tällä tavalla häpeä siirtyy sinne, minne se kuuluukin, eli rikoksen tekijälle. Tärkeää on myös se, että poliisi on ottanut entistä hanakammin nämä asiat hoidettavakseen. Häirintä on häirintää, tapahtuipa se sitten netissä tai olohuoneessa.
Kirkolliset aiheet eivät ole nettiöykkäröinnin ulkopuolella. Sukupuolineutraalin avioliiton tiimoilta kuulee välillä kielenkäyttöä, joka ei sovi kenenkään korville. Tässä lehdessä käsitellään tätä aihetta.
Oman kirkkomme sisällä suhtautuminen aiheeseen vaihtelee paljon, eikä keskustelu ole vielä oikein edes päässyt vauhtiin. Yksi vaihe nähdään marraskuun alun kirkolliskokouksessa, kun käsiteltävänä on aloite kirkon vihkioikeudesta luopumisesta.
Toivoa sopii, että keskustelu pysyy silloin asiassa ja kaikkia osapuolia kohdellaan kunnioittavasti.
Keskustelun kuumentuessa on hyvä muistaa yksinkertainen käytännön ohje: jos huomaa puhuvansa enemmän henkilöstä ja hänen ominaisuuksistaan kuin varsinaisesta aiheesta, kannattaa pistää suu suppuun.
REBEKKA NAATUS