Yhteisvastuun tuottoja harrastamiseen

12.10.16

Tyrnävän ja Muhoksen seurakunnat jakavat rahaa lasten ja nuorten harrastusten mahdollistamiseen

Kun perheellä on taloudellisesti vaikeaa, myös lapsen ja nuoren harrastusmenoista joudutaan nipistämään.
   –  Seurakunnan diakonia-apua saavien perheiden kanssa mietimme yhdessä, mitä perheen lapset voisivat harrastaa, sanoo Muhoksen seurakunnan diakoniatyöntekijä Leena Leskelä.
   Halpojen harrastusten joukkoon on listattu muun muassa ulkoliikunta: luisteluun ja hiihtoon saa varusteita edullisesti kirpputoreiltakin. Myös uinti ja partio ovat edullisia harrastaa.
   Muhoksen seurakunta jakoi vastikään viime kuussa muhoslaisille perheille avustuksia lasten harrastusten tukemiseen.
   Kyseessä oli tämänvuotisen Yhteisvastuukeräyksen paikkakunnalle jäävä osuus.
   Vapaamuotoisen hakemuksen jätti seitsemän perhettä. Avustusta kullekin perheelle tuli 100 euroa.
   Leskelän mukaan tukea haettiin sekä yksilö- että joukkuelajeihin, esimerkiksi pelivarusteiden ja kalastustarvikkeiden hankintaan.
   – Oli tosi hienoa, että pystyimme auttamaan. Monelle satasestakin on suuri apu.
   Leskelän mukaan normaali diakonia-asiakkaiden saama tuki menee päivittäisen elämisen välttämättömiin kuluihin.
   – Harrastuskuluihin on voinut hakea apua Tukikummeilta. Asiakas ei voi hakea avustusta itse suoraan, vaan diakoniatyöntekijä täyttää hakemuksen, Leskelä selvittää.
   Hänen mukaansa vanhemmilla on huoli siitä, joutuvatko lapset eriarvoiseen asemaan, ellei perheellä ole varaa kustantaa heille harrastuksia.
   – Tämä on kipeä paikka vanhemmille. Kaikki vanhemmat yrittävätkin parhaansa mukaan, että lapset saisivat harrastaa ja että heillä olisi jokin yhteisö, johon sitä kautta kuulua.

Rahaa voi lahjoittaa
korvamerkiten

Monet seurakunnat järjestävät loppuvuodesta keräyksiä, joilla voi auttaa oman seurakunnan vähävaraisia. Voisiko lasten ja nuorten harrastamista tukea rahalahjoituksin?
   – Onnistuu, Leskelä lupaa.
   Lahjoituksen tekemisestä kiinnostunut voi ottaa yhteyttä jompaankumpaan Muhoksen seurakunnan diakoniatyöntekijään ja pyytää tilinumeroa sekä viitenumeroa, jolla lahjoitus korvamerkitään nimenomaan tueksi harrastusmaksuihin tai -välineisiin.
   Harrastamisen kalleus ja siitä seuraavat ongelmat on kohdattu myös Tyrnävällä:
   – Asia tulee joskus esiin taloudellista tukea hakevien asiakkaiden kanssa. Esimerkiksi, jos perheessä on paljon lapsia, rahat on vaikea saada riittämään kaikkien harrastusmaksuihin, tietävät Tyrnävän seurakunnan diakoniatyöntekijät Riitta Pesonen ja Salme Kinnunen.
   Muutamia perheitä on pystytty auttamaan Tukikummeilta saaduilla avustuksilla ja myös kunnallinen sosiaalitoimi voi harkintansa mukaan maksaa lasten harrastuksista koituvia kustannuksia toimeentulotuen piirissä oleville.
   Rahallinen tuki oman paikkakunnan lapsille ja nuorille on mahdollista.
   – Jos joku haluaa lahjoittaa rahaa, otamme avun vastaan. Raha kulkee seurakunnan tilin kautta.  Päätöksen rahan käytöstä tekevät diakoniatyöntekijät yhdessä diakonian johtokunnan kanssa. Lahjoittajien toive huomioidaan tietenkin.
   Myös Tyrnävällä omaan seurakuntaan jäänyt Yhteisvastuukeräyksen 2016 tuotto kohdennetaan vähävaraisten perheiden lasten ja nuorten harrastusten tukemiseen.
   Rahaa on jaossa 960 euroa. Tukea harrastamiseen voi hakea vapaamuotoisella hakemuksella. Hakemus kannattaa tehdä reippaasti: sen pitää olla perillä seurakunnassa huomenna.

MINNA KOLISTAJA

Kommentoi tai anna palautetta täällä
=> Lomake avautuu uuteen ikkunaan

Joukkuelajien leirimaksut hirvittävät

Oululaisten Emilia Majanmaan ja Jenni Hongan mielestä seurakuntien tuki lasten harrastusmaksuihin vähävaraisille perheille on hyvä idea.
   He ovat jakaneet kokemuksia lasten harrastuksista Oulun tuomiokirkkoseurakunnan perhekerhossa muiden äitien kanssa.
   Majanmaalla on kolme tytärtä. Yläkouluikäinen esikoinen harrastaa telinevoimistelua, keskimmäinen jalkapalloa. 2-vuotias kuopus on myös aloittanut telinevoimistelun.
   Majanmaan mukaan he panostavat mielellään lasten harrastuksiin, vaikka kulut ovat melkoiset.
   – Viime vuonna tein taulukkoa harrastusmenoista, mutta lopetin sen siinä vaiheessa kun  4 000 euroa tuli täyteen. Alkoi vähän hirvittää.
   Emilia Majanmaa kertoo, että jonkinlaisia harrastusleirejä on melkein joka kuukausi. Majoituksineen päivineen ne voivat maksaa satoja euroja.
   Hän on huomannut, että osa lapsista joutuu jättämään harrastuksen kesken juuri korkeiden kulujen takia, vaikka intoa harrastaa riittäisi.
   Majanmaa kertoo, että perheessä on yhteensä 13 harjoitukset viikossa. Ilman autoa he eivät selviäisi.
   – Ja usein saman illan harjoitukset ovat eri puolilla kaupunkia, se on oikeastaan Murphyn laki, hän naurahtaa.
   Jenni Honka kertoo koko perheen harrastavan pyöräilyä. 4- ja 6-vuotiaat pojat oppivat ajamaan parivuotiaina. He rakastuivat heti pyörillä kikkailuun. Myös 8-vuotias esikoistytär viihtyy pyörän päällä.
   – Lajimaksut ovat toki korkeat, varsinkin alkuhankinnat, mutta kyseessä on niin rakas laji, että olemme mieheni kanssa siitä valmiita maksamaan.
   Pariskunta on pyöräliikkeen pitäjinä ollut mukana järjestämässä ilmaisia lasten pyöräkisoja, joilla halutaan kannustaa lapsia liikkumaan.
   Emilia Majanmaa ja Jenni Honka pohtivat, että monelle yksinhuoltajalle ja suurperheelle harrastusten kustannukset ovat varmasti todellinen ongelma. Siksi yhteiskunnan ja kirkon tuki on tarpeen.

ELSI SALOVAARA

Artikkeli on osa lehteä 30/2016