Siitä on noin nelisen vuotta, muistelee Aila Suojanen hetkeä, joka aika lailla muutti hänen elämäänsä.
Suojanen luki tuolloin sanomalehdestä Oulun Diakonissalaitoksen vapaaehtoisesta, joka kävi lukemassa Sotainvalidien Veljeskodissa lehtiä ja kirjoja.
Aila Suojanen tuumasi, että hänelläkin olisi aikaa noin hyvään harrastukseen.
Heti seuraavana päivänä Suojanen otti yhteyttä Diakonissalaitoksen vapaaehtoistyöhön.
Aila ryhtyi lukemaan kirjoja Sara Wacklin -kodin asukkaille. Ensimmäinen teos oli Pauliina Rauhalan Taivaslaulu.
Diakonissalaitoksen Vesper-kodissa Aila käy yhdessä toisen vapaaehtoisen kanssa laulattamassa talonväkeä. Ennättääpä hän tehdä myös Diakonissalaitoksen tarjoamia keikkoja esimerkiksi saattajana vanhuksen sairaalakäynnillä.
120 vuotta tänä vuonna täyttävän Diakonissalaitoksen vapaaehtoisille on tarjolla säännöllisesti yhteistä virkistystä, kuten teatterivierailuja, ja pientä koulutusta.
Aila Suojanen ei ole hengästynyt menoistaan.
– Meille korostetaan, että vapaaehtoistyötä pitää tehdä omien rajojen mukaan. Jos en ehdi lähteä keikoille, jätän väliin.
Mutta mielellään vapaaehtoinen tarttuu pyyntöön, jos vain omat aikataulut sen sallivat.
– Kun istun sairaalassa jonkun vierellä odottamassa tutkimustuloksia, näen saatettavan kasvoista, miten tyytyväinen hän on, kun on seuraa. Sellainen on niin palkitsevaa!
RIITTA HIRVONEN