Oulun tuomiokirkkoseurakunnalle etsitään parhaillaan uutta kirkkoherraa. Tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra on myös tuomiorovasti.
Käynnissä on ennakkoäänestys 7.–11.11. ja varsinainen vaalipäivä on 13.11.
Ehdokkaat Pauli Niemelä, Satu Saarinen ja Ari-Pekka Metso antoivat lokakuussa vaalinäytteen. Se tarkoitti messun toimittamista ja siinä saarnaamista. Saarnat pohjautuivat kunkin sunnuntain teksteihin.
Rauhan Tervehdyksen pyynnöstä jokainen ehdokas valitsi yhden henkilön arviomaan kaikkien ehdokkaiden vaalisaarnat.
Pauli Niemelä valitsi professori emeritan, dosentti Päivikki Antolan, Satu Saarinen Oulun yliopiston kasvatustieteiden ja opettajakoulutuksen yksikön yliopistolehtorin Markku Salakan ja Ari-Pekka Metso kunnallispoliitikon, seurakunnan luottamushenkilön ja teologian maisterin Juha Hännisen.
Antola, Salakka ja Hänninen saivat halutessaan tutustua saarnoihin myös videoiden avulla. Ne löytyvät Virtuaalikirkon videoarkistoista.
Ehdokkaisiin voi tutustua myös osoitteessa www.oulunseurakunnat.fi/vaalit.
Kysymykset saarnaan liittyen olivat arvioitsijoille:
1. Mikä puheessa kosketti?
2. Mikä oli mielestäsi puheen tärkein viesti?
3. Mitä olisit valinnut toisin?
PÄIVIKKI ANTOLA
Pauli Niemelän vaalisaarna:
1. Niemelä ilmentää pitkän linjan professionaaliutta, laaja-alaista koulutusta ja elämänkokemusta. Hän oli sisäistänyt teeman uskonpuhdistajien jalanjäljissä persoonallisen varovaisessa ja ujon vakuuttavassa esiintymisessään. Vapaaseen ilmaisuun oli panostettu. Niemelän puhujavahvuus on meditatiivisuus. Luokittelen hänet traditionaaliseksi puhujapersoonaksi.
2. ”Haluan lähestyä teitä, rakkaat ystävät, uskonpuhdistajien ja apostolien matkakumppanuuden teemalla.” Puhuttelulla ”rakkaat ystävät” Niemelä pitää huolta kuulijoistaan. Niemelä ansaitsee pisteitä kahdella esimerkkikertomuksella elävästä elämästä, joilla läheistää kuulijaa.
3. Hän voisi kehittää puheilmaisuaan rikastamalla äänensävyjä varovaisesta eloisampaan äänenväristöön.
Satu Saarisen vaalisaarna:
1. Tuore, ”leipääntymätön” saarna. Nuoresta iästä riippumatta ilmentää pitkän linjan ekumeenisuutta, laaja-alaista koulutusta ja elämäniloa.
Läsnä oleva, kielellisesti lahjakas, looginen ja uskontofilosofisesti kiinnostava puhe. Syvämietteiset ajatustauot. Katsekontakti kuulijaan erinomainen. Kuin puhuja olisi puhunut itselleen yrittäen siten saada kuulijaa mukaansa ekumeenisen vastuuviikon, anteeksiannon ja -saamisen tielle.
2. Esteettinen kiteytys puheen loppukliimaksissa: ”Anteeksiannon vuoksi ihmisillä ylipäätään on elämä, anteeksiantamus, uusi alku joka aamu.” Positiivinen metaforinen lopetus säväytti puhujan vivahteikkaan viestintätyylin ohella: ”Meidän elämämme monien säröjen läpi loistaa armon aurinko.”
Etiikaltaan kosmopoliittinen saarna.
3. Kokonaisuus oli toimiva, en toivo mitään ilmaistuksi toisin.
Ari-Pekka Metson vaalisaarna:
1. Kahden valtakunnan kansalaisena -saarnateema haastoi ajatuksellisesti ja esityksellisesti. Käsikirjoituksessa oli rikasta kielikuvastoa, monipuolista käsittelyä, mutta kirjallissävyinen esiintymistapa verotti tunnevaikutusta. Äänenkäyttö oli pehmeää. Saarna luettiin pitkälti paperista.
Byrokraattisen johtajan on vaikeaa irtautua virkamiestyyppisestä esiintymisestä vaaliesiintymisessäkään.
2. Puhujalla olisi jopa verbaaliakrobaattisia saarnankirjoittajan lahjoja, kunhan ne yhtyisivät eloisaan puheviestintään. Erityisesti puhutteli varoituslause kristityn pidättäytymisestä ”pimeään vihan rintamasta”. ”Kovin helposti puhjennut uhman kukka kypsyy hulluuden tähkäksi, josta korjataan kyynelsatoa.”
3. Ajatus kristittynä olemisen helppoudesta lopussa yllätti ja jätti kysymysmerkin. Väitettä olisi toivonut perusteltavan. Minkä hyvänsä uskonnon jäsenenä oleminen 2010-luvun maailmassa on yksi vainotuksi tulemisen uhka.
Puheen lopetus jätti kuulijalle toivomuksen, että puhuja olisi valottanut kahden maan kansalaisuuden etsintää ja löytämistä globaalista näkökulmasta.
MARKKU SALAKKA
Pauli Niemelän vaalisaarna:
1. Koskettava oli esimerkkikertomus velan anteeksiantavasta pankinjohtajasta, joka kytkeytyy isä-poika teemana päivän tekstiin.
2. Seurakunnassa oleva elävä evankeliumin ääni – joka välittyy Raamatun sanan ja luterilaisen tradition välittämän opin kautta – synnyttää oikean uskon.
3. Kysyisin saarnaajalta, miksi tarina suntiosta oli mukana.
Satu Saarisen vaalisaarna:
1. Näistä saarnoista selkein ja johdonmukaisin kokonaisuus, jossa oli kirkas, arkikokemukseen saumattomasti liittyvä hengellinen ja käytännöllinen perusmyönteinen ydinsanoma.
Ajatus vertauksen kuninkaan säälistä särönä hänen normaalissa oikeudenmukaisuudessaan ja sen ohjaamassa toiminnassa on koskettava näkökulma.
2. Ihmisyyteen kuuluu särkyneisyys, joka Jumalan Jeesuksessa näkyväksi tulleen anteeksiantavan rakkauden vuoksi on uudistumisen ja kasvun mahdollisuus.
Tärkeä on myös ajatus anteeksiantamuksesta aikaa vievänä prosessina, joka on paitsi yksilöllinen, myös laajasti yhteiskunnan rakenteisiin liittyvä ja niihin kytkeytyvä.
3. Minusta saarna oli hyvä kokonaisuus.
Ari-Pekka Metson vaalisaarna:
1. Saarnan kytkeytyminen paikallishistoriaan ja edelleen kirkon ja eurooppalaiseen historiaan.
2. ”Te (kristityt) olette tässä maailmassa, muttette tästä maailmasta.” Jännite kristityn identiteetin poliittis-yhteiskunnallisen ja hengellisen identiteetin välillä.
3. Saarnan sovellusosan atmosfääri on kieltojen, varoitusten ja rajoitusten sävyttämä. Onko julistajan tarkoitus jollakin tavoin ruokkia pelkoja rohkaisun ja toivon näköalojen sijasta?
Vaikka kehotus hyvän esivallan säilymiseen on luterilainen, se herättää myös kysymyksen saarnaajan mahdollisesta poliittisesta suuntautumisesta, ellei sitä jotenkin avata.
JUHA HÄNNINEN
Pauli Niemelän vaalisaarna:
1. Vertaus köyhän talon pojasta ja velan anteeksiantamuksesta kosketti minua eniten. 2000 vuoden takainen opetus tuotiin hienosti parin sukupolven päähän. Köyhäpoika lainasi rahaa opiskellakseen, mutta kaatui sodassa ja pojan isä meni pankinjohtajan puheille lainajärjestelyiden vuoksi. Pankinjohtajan sanat tähän hetkeen olivat: ”Eiköhän se velka ole Kannaksella maksettu.”
Synnit ja velat oli jo annettu anteeksi. Tarina liikutti sisintäni ja kostutti silmäkulmaani.
2. Pauli toi saarnassaan kristillisen uskon perusteet selkeästi esille. ”Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Pyhä Raamattu on uskon ja elämän korkein ohje.” Kristuksen Sana ja Herran Pyhä ateria nostettiin saarnan fokukseen. Anteeksiantamuksen armo nousi samalla kiitettävästi esille saarnasta.
3. Olisin nostanut evankeliumitekstistä jotakin pohdittavaa tähän päivään, ajankohtaisella esimerkillä. Tietysti usko, armo ja Jeesus Kristus ovat tätä päivää.
Satu Saarisen vaalisaarna:
1. Eniten saarnassa minua kosketti ja pysäytti Nelson Mandelan sanat: ”Kun meitä on haavoitettu syvästi, emme toivu ennen kuin annamme anteeksi”. Tämä on niin totta.
2. Anteeksiannon ja anteeksipyynnön tarkoitus elämässä oli saarnan tärkein viesti. Tärkeää merkitystä teolla on sekä pyytäjälle että antajalle. Prosessi antaa helpotuksen ahdistukseen ja uuden mahdollisuuden elämässä.
Saarnassa asia tuotiin pienessä kotoisessa tilanteessa ja myös laajemmassa yhteiskunnallisessa kontekstissa.
3. Tässä tekstissä ydinsanomana oli anteeksi antaminen ja anteeksi saaminen. Näin pysyttiin tarkalleen otsikon aiheessa. Jos olisi haluttu laajentaa evankeliumin sanomaa, olisivat usko ja Kristuksen työ nousseet paremmin esille.
Ari-Pekka Metson vaalisaarna:
1. ”Antakaa keisarille veronne, mutta Jumalalle teidän tulee antaa vielä enemmän, aivan kaikki, koko elämänne.” Ari-Pekka esitti kiperän kysymyksen: ”Ovatko kirkot olleet liiankin lähellä vallanpitäjiä?” Kysymys on asetettu pohtimaan, ovatko kirkot maallistumassa. Alkaako maallinen valta vaatia asioita, joihin ei kristitty omaatuntoaan loukkaamatta voi osallistua?
Saarnassa kuuluivat Ari-Pekan historian opinnot. Traditio, konteksti ja tulkinta tähän päivään olivat erinomaista kuultavaa.
2. Hyvä esivalta on suuri siunaus ja sille tulee olla kuuliainen. Mutta vielä enemmän kristityn tulee olla kuuliainen Jeesukselle Kristukselle, omalletunnolleen ja evankeliumin totuudelle. Niiden tulee tiukassa tilanteessa olla aina ykkössijalla.
3. Ehkä olisi voinut korostaa saarnan lopussa vielä enemmän Kristuksen armon merkitystä.