Oletko a) gnostikko b) agnostikko? Entä a) teisti tai b) ateisti?
Tämä oli puujalkavitsi, mutta vastaavia kysymyksiä on esitetty suomalaisille tuoreessa Kirkon nelivuotiskertomuksessa.
Selvityksen luvut kertovat, että ainoastaan 33 prosenttia uskoo kristinuskon opettamaan Jumalaan. Lisäksi 19 prosenttia kertoo uskovansa Jumalaan ”eri tavalla kuin kirkko opettaa”.
Kohdatessani jälkimmäiseen ryhmään lukeutuvia utelen, mitä kirkko heidän mielestään opettaa. Usein seurauksena on laadukas keskustelu ja jopa pääseminen samoille linjoille. Dialogiin, vuorovaikutukseen pyrkiminen on tärkeää aikana jolloin mormonit, Jehovan todistajat ja luterilaiset herätysliikkeet menevät suomalaisten käsitteissä helposti sekaisin.
Näissä keskusteluissa tulee mennä rohkeasti kirkollisen mukavuusalueen ulkopuolelle. Tästä esimerkkinä ovat oululaisten pappien taannoin järjestämät Agnostikko-illat, joissa kristinuskon perusteemoja käsiteltiin kriittisen rehellisesti.
Illat saivat kiitosta avoimuudestaan, mutta herättivät myös suuttumusta. Lopulta niiden sisällön tutki myös tuomikapituli, tosin lähes jälkiseuraamuksitta. Jotain tehtiin siis oikein.
Agnostikkoillat olivat muutenkin edistyksellisiä. Ne edustivat varhaista, nyt yleistyvää kirkollista pop-up-toimintaa. Kirkollisessa kontekstissa pop-up voidaan määritellä uusien työtapojen ennakkoluulottomana etsimisenä ihmisten tavoittamiseksi.
Pop-up-toiminnan tarkoituksena ei ole aloittaa uusia työmuotoja, vaan luoda laadukkaita kohtaamisia kirkon kanssa.
Tulevaisuuden kannalta nämä projektit ovat niin tärkeitä, että ne ansaitsevat oman lukunsa seuraavassa kirkon nelivuotiskertomuksessa.
Agnostikkoillat – aikaansa edellä
21.12.16