Tyrnäväläisen kirjailijan Pirjo Suvilehdon vastajulkaistun joulukirjan nimi on Sitä joulua en unohda. Siis mitä joulua?
– Yksi ikimuistoinen jouluni liittyy isääni. Hän menehtyi vuosia sitten sairauden uuvuttamana tapaninpäivänä. Sitä edeltävät viimeiset yhteiset päivät ovat yhä voimakkaasti muistissani. Nyt jokainen joulu äidin luona yhdessä läheisten kanssa luo jatkumoa unohtumattomille jouluille.
– Joulu edustaa minulle voimakasta tunnelmaa, lapsenmielisyyttä, hyvän jakamista ja rentoa herkuttelua.
Jouluihmisenä Suvilehto vinkkaa, mitä voi tehdä, jos joulu ei tunnu miltään.
– Miettisin, onko jotain, mitä voisi tehdä toisin. Ratkaisut saattavat löytyä pienistä ja arkisista asioista.
– Lukutoukkana suosittelen kirjoja. On ihana makoilla vuoteessa, syödä jouluherkkuja, nauttia jouluvaloista ja lukea romaania. Tarinat vievät uusiin maisemiin ja tunnelmiin. Kirjojen henkilöihin voi myös ihastua.
Pirjo Suvilehdon ja Sari Kanalan tuoreessa joulukirjassa avataan joulukalenterin luukkuja. Kalenteriluukkujen avulla kurkistetaan joulun ajan kuvauksiin kaunokirjallisuudessa.
Yhden luukun aiheena ovat jouluvalmistelut, joulusiivous. Eikö juuri siivousurakka ahdista monia jouluun valmistautuvia?
– Siivous on ollut ennen vanhaan voimakkaasti käytännön asia, ovathan pakkaset tehneet hyvää petivaatteille ja matoille. Joulun alla on ollut kiva tehdä sitä, mikä on syksyn kiireiden aikana jäänyt tekemättä.
– Itse otan tämän luvun kirjassamme nostalgiana ja huumorina. Kukin valitsee itse, mihin haluaa keskittyä joulunajassa.
RIITTA HIRVONEN